Leipomispäivä taaperon kanssa

Meillä vietetään parin viikon päästä lapsemme 2-vuotis syntymäpäiviä. Ajattelin kerrankin olla ajoissa ja aloittaa leipomisen jo nyt. Tällä viikolla on vuorossa siis taaperon kanssa kaikki pakastusta kestävät tarjottavat ja ensi viikon loppupuolella loput. 

Voi sitä riemun määrää kun sai auttaa äitiä leipomisessa, ehkä parhainta oli laadunvalvonta ja lopuksi leivonnassa käytettyjen välineisiin jääneiden taikinan jäämien syöminen. 

Todentotta meidän taapero kyllä olisi syönyt minttusuklaamuffinssien koko taikinan, siihen malliin hän sitä jo maisteli lusikalla. 

Onhan se totta että hiemn haastavaa on leipoa taaperon kanssa, joka haluaisi kaiken laittaa suuhun ja syödä. Mutta meillä ainakin oli hurjan hauskaa vaikka leipomisessa menikin normaalia kauemmin. 

Samalla lapsemme oppii että kaikki ei tule tyhjästä ja asioiden eteen on myös tehtävä. 

Taperomme osallistui kaiken kivan lisäksi myös siivoamiseen, sillä joskus on kivojen  asioiden jälkeen tehtävä myös niitä ei niin kivoja. 

Mutta muutamaan sanaan kiteyttäen leipomis päivä: hauskaa, tylsää, opettavaista, harjoittelua. 

Xoxo

Wc, varasto ja kodinhoitohuone

Vihdoinkin! Saimme viime viikolla valmiiksi varaston, kylpyhuoneen ja wc:n remontit. Huomattavasti helpotti arkea varsinkin kun varasto ja kodinhoitohuone valmistui. Wc:n mies halusi vielä ennen töiden alkua laittaa kuntoon. 

Varastoa purimme ensin päivän, jonka jälkeen oli siivouksen vuoro. Kaikki ylimääräinen tavara kirpputorille ja kierrätykseen. Sitten olikin maalauksen vuoro, seinät ja katto maalattiin kahteen kertaan ja lattia kertaallen. Huomattavasti tuli valoisampi kun ennen ruskeat seinät saivat värikseen paperin valkoisen. Samalla maalilla maalasimme koko kodinhoitohuoneen. Lopuksi rakensimme hyllyt ja vaatetangon varastoon. Kodinhoitohuoneeseen tehtiin nyt aluksi vain pöytätaso, mutta alakaapit sekä siivouskaappi tulee vielä sinne. 

Wc:ssä vuorossa oli myös maalaus, muovimaton tilalle laattalattia sekä säilytysjärjestelmät. Ainoa mikä jäi kesken wc:ssä oli hyllyjen asennus, mutta ne voi joskus työpäivän jälkeenkin asentaa. 

Voi kuinka tykkään! Wc:ssä sininen väri muuttui myös paperin valkoiseksi ja ruskea muovimatto muuttui mustaksi laataksi. 

Näin olleen seuraavaksi kohteeksi valikoituu molemmat makuuhuoneet. 

Xoxo

Niskakipuinen ja hartiajuminen

Olin vuonna 2011 kolarissa tai oikeastaan peräänajossa. Olin pysähtymässä liikennevaloihin kun perääni ajoi auto, joka tottakai pakeni paikalta. Siinä kaiken keskellä tajusin onneksi ottaa rekisterinumeron ylös. Poliisi ja ambulanssi käväisi paikalla ja itse lähdin käymään lääkärissä. Sen verta pahasti nytkähti niskat tapahtumassa.

Nyt useamman vuoden jälkeen olen tasaiseen tahtiin kärsinyt niskakivuista ja hartiani ovat olleet jumissa. Viimeksi toissa päivänä, pää ei kääntynyt vasemmalle. Kukaan ei vuonna 2011 sanonut minulle että niskat tärähti sen verran, että niskani menevät helpommin jumiin kuin ei kolarissa ollella.

Näin ollen tulen kärsimään loppuelämäni asiasta. Korvauksien hakeminen tulee olemaan sellaista paperisotaa ja selvittämistä ja tuskin saan edes korvauksia, koska muutama pieni asia on unohtunut mainita epikriiseissä. 

Muuten niska-hartiaseudun jumit ja kivut eivät minua haittaisi, mutta se on aina niin satavarma, että kärsin seuraavana päivänä migreenistä hartioiden ollessa jumissa. 

Onhan tämä pientä, kun miettii mitä kaikkea oisi voinut tapahtua tai olisinko ylipäätänsä tässä enään. Mutta, eihän sitä ole kiva ns. Turhaan kärsiä sellaisesta mitä et itse ole aiheuttanut. 

Ajakaa varovasti ja muistakaa turvavälit, ihan oikeasti! 

Xoxo

Kodinhoitohuone pienellä budjetilla

Kevään aikana kyselimme tarjouksia kodinhoitohuoneen remontista avaimet käteen periaatteella. Hinnat olivat 4 neliön kodinhoitohuoneeseen ihan liian suolaisia minulle, kun hintahaarukka oli 2500-5000€.

Jätimme asian hautumaan ja mielessä pohdimme muita yrityksiä, joista kysellä tarjouksia sekä mitä kaikkea saisimme itse tehtyä.

Päädyimme ratkaisuun, josta molemmat tykkäävät. Pyrimme hankkimaan suurimman osan tavaroista käytettyinä/ylijäämä tavaroina, sillä ne on helppo tuunata oman näköiseksi esim. Dc-fixillä.

Tavarat joita emme löydä mistään käytettynä/ylijäämä tavara ostamme ikeasta. Koko kodinhoitohuone jos remontoitaisiin ikean kalusteilla tulisi olemaan noin 1000€ luokkaa eli se ei olisi enään olleenkaan paha hinta.
Tässä vaiheessa vain tulee ongelma kun minä haluan käsilläni jotakin aina tuunata. Ja onhan se oikeasti todella mielenkiintoista katsoa kuinka pienellä budjetilla saa kodinhoitohuoneesta tehtyä juuri omanlaisen. Aikaahan siihen voi mennä, mutta olemme asettaneet rajat, 3 kuukautta etsitään ensin käytettyjä/ylijäämä tavaraa ja sen jälkeen jos ei löydy, käymme ikeassa.

Mitä mieltä te olette tälläisestä ideasta? Lähtisittekö itse kokeilemaan?

Xoxo

Arvokkaasti säilyttäen

Minun isovanhempani ja pojan isoisovanhemmat olivat hävittämässä erästä laatikkoa, kun kysyin onko sille käyttöä. Laatikko ei muuten mitenkään ihmeellinen olisi ellei se olisi minun papan tekemä omalle äidilleen. Laatikko on ollut ensin minun isoisomummilla, josta se on tullut äidilleni kun olemme veljeni kanssa olleet pieniä. Sieltä laatikko on mennyt isovanhemmille, josta se tuli nyt meille.

Päätin uudistaa laatikon ulkonäköä, sillä se oli jo niin resuisen näköinen, mutta kuitenkin siinä oli tunnearvoa ja potentiaalia.

Nyt sillä on uusi ilme ja uusi elämä lapsemme lelulaatikkona, niin kuin se on aikoinaan minullakin ollut.

Oli siinä hieman työtäkin, sillä reunat olivat "vanhan ajan dc fixiä" ja kahvat maalattu punaisella. Siinä muutaman kerran meinasi usko loppua muoveja repiessä ja hioessa, mutta lopputulos on palkitseva.

Työjärjestys:
1. Kansi irti ja kontaktimuovit pois
2. Reunoilta kontaktimuovit pois
3. Kauttaaltaan hiominen ja maalin irti hiominen mahdollisimman tarkasti
4. Putsaus
5. Ensimmäinen kerros maalia (muista antaa kuivua maalipurkin ohjeiden mukaan!)
6. Toinen kerros maalia
7. Viimeistelylakka

Jokaisen maalikerroksen ja lakkakerroksen välissä kannattaa pintaa hieman karhentaa hiomapaperilla. Ja muista huolellinen putsaus, jotta hiomapölyä ei missään vaiheessa jää maalikerroksen alle. Muuten maali saattaa lähteä ajansaatossa halkeilemaan.

Xoxo

Mitä jos kaikki ei mene niin kuin suunnittelit?

Nukun erittäin huonosti ja sen vuoksi kaikki postausideat tulevatkin yöllä. Joskus ne jopa täytyy heti silloin kirjoittaa.

Meillä on tällä hetkellä perheessämme suuria muutoksia meneillään, jotka vaikuttavat nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Ne päätökset ja muutokset vaikuttavat sekä meidän että lapsemme loppuelämään.

Pakostakin sitä ajattelee että mitä jos kaikki ei menekään niin kuin suunnittelimme? Mitä jos tapahtuu onnettomuus? Tai joku meistä sairastuu vakavasti? Mitä jos se pahin, rakkaan poismeno, osuu kohdallemme? Mitä jos, mitä jos?

Kaikkea voi miettiä ja kaikkea voi jossitella? Mihin vetää raja? Mietitkö vain asiaa? Vai teetkö asiasta itsellesi stressin aiheen?

Itseasiassa, vielä muutama viikko takaperin, itse tein asiasta stressin aiheen. Sen vuoksi oma aineenvaihduntani sekä yöunet menivät aivan sekaisin. Ja niistä nyt ei ihan sormia napsauttamalla takaisin normaaliin päästä. Mutta silloin päätin, että asiasta ei tule juuta eikä jaata, jos pohdin sitä mielessäni yötä päivää stressaten kaikkia pieniäkin asioita.

Nyt muutama viikko myöhemmin, ei asia enään stressinä minulle ole, tottakai pyörii mielessä ja stressi on muuttunut jännitykseksi. Parempi elää päivä kerrallaan (kuulostaa niin kliseiseltä!), ja nauttia niistä mitä tällä hetkellä on ja mitä mahdollisesti tulevaisuus tuo tullessaan.

Kuten mieheni sanoo: "monesta ollaan selvitty ja tullaan selviämäänkin".

Mutta mihin te vedettä stressin ja normaalin mietinnän rajan? Milloin se on stressiä ja milloin pelkkää miettimistä ja ajatusta?

Nyt keskitymme saamaan palikat paikoilleen, yöunet takaisin ja aineemvaihdunnan normalisoitumaan.

Xoxo

Rakkauden rajat

Yhteensä niin monta mielipidettä asiasta, kuin äitejä, lapsia, isiä ja perheitä on.

Meillä nukahdetaan äitin ja isin sänkyyn, josta lapsi siirretään nukkumaan omaan sänkyyn. Meillä syödään aamupalaksi juuri sitä mitä maistuu ja edelleen tutti käytössä. Meillä ei olla pottailuharjoituksia vielä aloitettu ja katsotaan muumeja telkasta koko päivä, jos niin halutaan. Meillä käydään nukkumaan klo 19-22 välillä ja ollaan yöpaidassa koko päivä, jos siltä tuntuu. Joskus ollaan ilman vaippaa, pelkät pikkuhousut jalassa. Meillä levitellään kaikki lelut olohuoneen lattialle ja korjataan joskus pois vasta seuraavana aamuna. Meillä komennetaan välillä vähän kovemmalla äänellä lasta ja välillä vain naureskellaan asioille, joita ei saisi tehdä.

Mutta silti, meillä menee oikein hyvin ja lapsemme voi hyvin. Nauraa, itkee, hymyilee, murjottaa, pussailee ja halailee.
Joku voisi ajatella meistä että ajattelemme vain itseämme. Mutta niin se ei ole. Olemme huomanneet että nämä asiat vain toimivat meillä. Joskus lapsemme uskoo ei sanan hieman leikkisästi ja joskus on tiukemmin sanottava. Jos lapsemme haluaa nukahtaa meidän sänkyyn, hän saa sinne nukahtaa. Jokainen äiti varmasti muistaa kuinka pelottavaa se oli käydä yksin omaan sänkyyn nukkumaan? En minäkään uskalla vieläkään 25 vuoden ikään mennessä aina nukkua yöllä yksin kun mieheni on töissä.

Jokainen kasvattaa lapsensa juuri niin kuin itse parhaaksi näkee. Ei ole yhtä ainoaa oikeata vastausta siihen. Terveydenhoitajien ja lääkärien ohjeet ovat vain suuntaa antavia. Ne eivät ole käskyjä! Tietenkin tietyistä asioista on pidettävä kiinni ja opettavat jo nuorena lapselle mikä on oikein ja mikä väärin.

Olemme leikkimielisesti naureskelleet, että kun lapsemme on koulussa ja koululta tulee puhelu, saatan minä jopa vastata siihen "mitäs se meidän lapsi taas on tehnyt?" Toivottavasti näin ei koskaan ole. Meillä kuitenkin aika kova kuri vallitsee ja lapsemme on oppinut että ihan kaikkea ei saa tehdä ilman seuraamuksia. Aikaa ja hermoja se vaatii, lapsemme on kuitenkin antanut esimakua jääräpäisyydestään ja duracellpupu ominaisuudestaan.

Mutta kaikesta huolimatta, jokainen perheessämme rakastaa ja kunnioittaa toista. Miltä se toisten silmissä näyttää, sitä en voi tietää.

Xoxo

Auringonkukansiemenet ja lohisalaatti

Kerroin aiemmin teille, etten ole osannut/uskaltanut käyttää auringonkukansiemeniä.

Kokeilin ensin leivässä siemeniä ja nehän olivat siinä aivan mahtavia. No, nyt lohisalaattia tehdessäni mietin mitä perus tomaatin, kurkun, salaatin ja kalan lisäki salaattiin meiltä löytyisi. Ja vähän aikaa kaappeja pengottua löysin auringonkukansiemeniä. Ei muuta kuin sekaan vaan ja toivotaan parasta!

Ja tulihan siitä yllättävän hyvää. En aluksi uskonut että siemenet salaatissa mitenkään maistuisivat, mutta ne toivat salaattiin sitä jotain mitä se kaipasikin. Ja maistui kaikille, jopa mieheni, joka ei kyllä salaattia evääksi ota kirveelläkään, oli pakannut salaattia eväiden mukaan!

Lohi-auringonkukansiemen salaatti

Salaattia
3 tomaattia
1/2 kurkku
3 porkkanaa
Pala kirjolohta
1 dl auringonkukansiemeniä

Pilko salaatti, tomaatti ja kurkku kulhoon. Kuori ja viipaloi porkkana. Paista kirjolohi pannulla kypsäksi, anna jäähtyä (voi myös tehdä ensimmäisenä)
Paloittele kirjolohi jäähdyttyä salaatin sekaan sekä lisää auringonkukansiemenet.

Lohen voi myös jättää paloittelematta ja nostaa hieman lämmin lohi salaatin päälle.
Helppo ja nopea ruokaisa salaatti vaikka lounaaksi.

Xoxo

Puutarha, rikkaruohot ja ruusut

Meillä aloiteltiin pääsiäisen jälkeen "siivoamaan" pihaa, toisin sanoen piha täytyy myllätä kokonaan uusiksi. En ymmärrä millä järjellä piha on tuon näköinen? Muistatteko sen jakson muumeista, kun muumipappa saa perinnöksi kartanon, jonka nimi oli krillenkartano ja jossa ei ollut asuttu herra ties koska? Piha rehotti ja kaikki oli korjattava ja niitettävä ennen kuin sitä edes pystyi kutsumaan pihaksi. Noh, hyvin usein pihaa katsellessani tulee mieleeni tuo samainen jakso ja voin samaistua siihen hyvin paljon!

Pihassa ei tosiaan ole kuin muutama huonosti hoidettu ruusupuska, pari kärvistelevää marja-aronia puskaa, haravoitu viimeksi vuonna x ja "kukkapenkit", jotka eivät mielestäni kyllä ansaitse sanaa kukkapenkki edes lainausmerkeissä.

Mutta, toisaalta kun piha on hyvin paljas, eikä sille ole tehty mitään, ei myös tarvitse purkaa mitään. Pääsemme tekemään pihasta juuri sellaisen kuin me haluamme! Joitain ideoita on jo tullut; nuotiopaikka, iso terassi pienemmän lasitetun terassin lisäksi, palju, lasten leikkipaikka (jääkiekko kenttä talvella/jalkpallokenttä kesällä), koripallon pelauspaikka, puuvarasto, ja minä kavailin itselleni kesähuonetta. Tänä kesänä tuskin saamme edes puoliakaan valmiiksi, mutta aikaa kuitenkin on!

Ihanaa kevää jatkoa
Xoxo

Etanaposti, matoposti, kirjeposti

Kirjeposti. Joo kaikki laskut kyllä pärähtävät ajoissa ihan oikeaan postilaatikkoon ja niin siistissä nipussa kerrallaan. Koskaan ne ei eksy mihinkään, ei jää tulematta, ei edes ole rytyssä.

Se ei kyllä ollut se ajatus, mistä ajattelin postata, vaan lapsemme kirjeposti. Sain äskettäin mieleeni, josko jotakin lehteä tilaisi lapsellemme. No ei taida lehti kyllä kasassa kauan pysyä, mutta mitä jos jatkaisikin sitä perinnettä jota itse on pienenä tehnyt.

Kirjeystävät? Muistatteko kun pienenä läheteltiin kirjeitä kavereiden kesken ja aina odotettiin innolla milloin kirje postiluukkuun kolahtaa? Nykypäivänä kun on kaiken maailman skypet ja whatsupit sun muut, unohtuu se "perinteinen". Miksi pitäisi soittaa tai lähettää tekstiviesti tai whatsuppi kun voi myös sen kynän ottaa omaan käteen, kirjoittaa ja lähettää etanapostina?

Haluammeko kasvattaa lapsemme siihen että ihan pienempiinkin kysymyksiin saadaan sekunnin murto-osan päästä vastaus? Vai opettaa siihen että he olisivat kärsivällisiä ja täytyisi joskus jopa jotain odottaakin hieman kauemmin? Opetetaanko heidät olemaan nenä kiinni puhelimessa ja tabletissa? Vai siihen että voi myös itse tehdä jotenkin muuten? Ilahduttaisinko jotain lähettämällä jo kohta historiaa olevan kirjeen? Vai sen nykypäivää olevan tekstiviestin? Haluanko maksaa siitä puhelin laskussa? Vai haluanko mahdollisesti maksaa postimerkistä ja omalta osaltani pitää huolta jonkun työpaikasta?

Valintoja on paljon ja vastauksia ihan yhtä paljon. Yhtä paljon on valintoja jokaisen edessä ja jokainen tekee loppupeleissä omat valintansa.

Mutta, jos ihan vähän ohjaillaan, mitä jos kirjoittaisit yhden kirjeen ensi viikolla jollekin ystävällesi ja lähettäisit sen? Kuinka moni siitä tulisi surulliseksi? Epäilen ettei yksikään! Varmasti enemmän tuottaa iloa saada se kirje ja varmasti ihan yhtä paljon tuottaa iloa kirjoittaa se!

Me aiomme lapsemme kanssa lähettää ainakin kaksi kirjettä ensi viikolla. Kuinka monta sinä kirjoitat?

Ja lapsi saa omaa postia! :)

Xoxo

Ensin jätin yhden aterian pois, sitten toisen ja kolmannen

Syöminen. Olen nyt raskauden jälkeen tutkaillut omaa vartaloani ihan eri silmin kuin ennnen raskautta. Monilla on varmasti ollut ennen raskautta tärkeää näyttää hyvältä ja olla treenattu kroppa sekä on pitänyt huolta ulkonäöstä, terveydestä ja kehostaan. Mulla se oli juuri päinvastoin!

Ennen raskautta olin hivenen pyöreä ja raskausaikana paisuin kuin ilmapallo! Tuli niitä kiloja päälle 20. Synnytyksen jälkeen ei ensimmäisenä todellakaan tullut mieleen aloittaa mitään kilojen pudotuskuuria. Sitten tapahtui jotain.

Ensin jätin yhden aterian pois, sitten toisen, kolmannen ja lopulta oltiin tilanteessa että saatoin olla koko päivän syömättä ja illalla vasta tajuta, että en ollut päivän aikana syönyt mitään. Ja johan siinä lähti huomaamatta kilot.

Ajoissa asia huomattiin ja mitään vakavaa ei tapahtunut, pikku hiljaa aloitin lisäämään aterioita päivään, sitten nostamaan hieman annoskokoa. Nyt paino on jämähtänyt aivan samaan pisteeseen kuin ennen raskautta, mutta jotain on silti tapahtunut kehossani, sillä vaatekokoni on kuitenkin numeroa pienempi kuin ennen raskautta.

Tällä hetkellä syön viisi ateriaa päivässä, joista lounas on salaatti muodossa. Välipalat ovat vaihtuneet smoothie muotoon tai hedelmiin, joskus mangopilttiä (jota muuten tuli jo raskausaikana kiskottua kaksin käsin!). Päivällinen on ruokaisampi, sillä silloin ollaan koko perhe syömässä yhtä aikaa.

Noin vuosi myöhemmin asiaa mietittyäni en vieläkään osaa vastata kysymykseen, miksi jätin syömättä? Ehkä jonakin päivänä saan vastauksen tähän.

Makoisaa perjantaita!
Xoxo

Kiire, kiire, kiire

Anteeksi pienestä hiljaisuudesta blogin puolella. Meillä on sen verran ollut kiirettä ja hoidettavaa, joten päivät on mennyt asioilla juostessa ja illalla on koko porukka sammunut kuin saunalyhty.

Vielä on paljon hoidettavaa, mutta nyt alkaa kiire helpottamaan vähäksi aikaa. Vielä en kiireen syytä tule paljastamaan, mutta saatte varmasti tietää asiasta kunhan kaikki on varmistunut.

Vaikka asia onkin ihana, on tämä kaikki stressi ja kiire aiheuttanut minulle unettomia öitä ja painajaisia. Tai en tiedä voiko unia painajaisiksi kutsua, mutta ainakin ne ovat todella sekavia.

Kahtena yönä olen nähnyt unta että joku mies on tullut pyytämään apua minulta. Apua pyytäneen miehen veljen perässä on mafia. Ensimmäisellä kerralla tämä mies pysytteli vain takapihallamme, mutta viime unessa hän yritti tulla ovesta sisään. Herätessäni luulin kaiken todella tapahtuneen, mutta vähän herättyäni tajusin sen olevankin vain unta. Asiaa ei kyllä helpottanut yhtään se, että olin yhtenä yönä unohtanut avaimet ulko-oveen kiinni!

Mutta vielä reilu viikko ja sitten saammekin miehen lomalle! Saadaan olla ihan perheen kesken koko kaksi viikkoa!

Hyvää alkanutta kevättä!
Xoxo

"Joku ajattelee sinun olevan vain osa maailmaa, mutta minulle olet koko maailma"

Perhe. Meidän perhe on pieni, omalaatuinen, mutta minulle kaikki kaikessa. En voisi kuvitella eläväni ilman aviomiestäni, lastani ja kissojani.

Kaikki alkoi neljä vuotta takaperin. Minä olin kyllästynyt käymään treffeillä, jotka aina jäivät siihen yhteen kertaan (tiedä sitten kenessä vika?). Mieheni oli kyllästynyt käymään treffeillä ja elämään lyhyissä suhteissa. Melkeinpä samaan aikaan olimme molemmat päättäneet tehdä nettiin seuranhaku ilmoitukset.
Eikä kauaa kun viestittely alkoi. Tapasimme ensimmäisen kerran jonka jälkeen tapsimme uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Kaikki tuntui toimivan.

Noin kuukauden jälkeen tapaamisestamme vietin ensimmäistä kertaa viikonloppua mieheni luona. Ja sen jälkeen aina vapaana viikonloppuna olin hänen luonaan (itse asuin tuolloin vielä äitini kanssa). Tuli kevät ja kesä. Keväällä olin kantanut jo suurimman osan tavaroistani miehen luokse.

Kesän alussa rupesimme puhumaan väliaikaisesta muutosta mieheni luokse, sillä meillä tila loppui äitini luona. Noh, se väliaikaisen muutto muuttuikin viralliseksi muutoksi ja kävimme allekirjoittamassa minun vuokrasopimukseni.

Syyskuussa mieheni kosi minua ja menimme kihloihin sekä muutimme isompaan asuntoon. Seuraavana kesänä meille muutti ensimmäinen kissamme juhannuksen jälkeen. Ja taas mieheni yllätti ja kosi vaimokseen. Vastausta ei tarvinnut miettiä! Rupesimme suunnittelemaan häitä, varasimme kirkon ja hääpaikan, valokuvaajan ja valmistimme kutsukortitkin. Häät piti olla seuraavana kesänä. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin piti.

Viikko ennen jouluaattoa minä plussasin. Saisimme kesälapsen! Mutta kuten suunnitelmia oli jo, oli jotain muutettava. Lapsemme laskettuaika oli kolme viikkoa häiden jälkeen. Päätimme siirtää häitä, sillä oman perussairauteni vuoksi oli puhetta että synnytys mahdollisesti joudutaan käynnistämään ennen laskettua aikaa.
Ehkä hyvä että siirsimme häitämme (jotka muuttuivat matkalla niin paljon että maistraatissa menimme naimisiin ja siunaus tullaan hakemaan kirkosta jossakin vaiheessa), sillä lapsemme syntyikin viikko suunniteltujen häiden päivämäärän jälkeen. Ja olisin kyllä siinä vaiheessa ollut hirviömorsian!

Nyt asumme omakotitalossa ja tuohon väliin on mahtunut vielä yksi muutto ja toisen kissan tulo perheeseen.

Vaikka kaikki on tapahtunutkin hyvin nopeasti, en silti kadu päivääkään! Kaikki on ollut sen arvoista.
Ja vaikka tarinamme kuulostaa aika siirappiselta, ei se aina sitä ole ollut, mutta suurimmaksi osaksi kyllä.

Xoxo

"Kukaan ei puhu keskenään mitään"

Puhelin, kamera ja tabletti. Pahoittelen etten ole saanut minkäänlaisia kuvia blogiini. Se johtuu siitä että mijään kolmesta laitteesta ei puhu samaa kieltä keskenään. Puhelin on samsung, kamera on olympus ja tabletti on ipadi. Tietokonekin meiltä löytyy, mutta se ei todellakaan ole mainitsemisen arvoinen, sillä se ei edes käynnisty!

Tämä kuvaattomuus häiritsee itseänikin, mutta kun joku palanen loksahtaa, ja saamme hommattua uuden tietokoneen sekä uuden kameran (en välttämättä tarvitse, mutta haluan silti!) niin lupaan että näettä kasvot tämän blogin takana. Valitettavasti siihen voi mennä viikko tai vuosi.

Pahoitteluni vielä,
Xoxo

Ottakaa niitä kuvia ja kirjoittakaa sitä vauvakirjaa!

Vauva-aika! Nyt kun esikoisemme on jo yli 1,5 v. jäin eräänä iltana miettimään meidän vauva-aikaa. Nyt ymmärrän sen kun raskausaikana puhuttiin, että se menee sumussa. Mä en muista paljoakaan siitä. En muista milloin ensimmäinen hymy tuli, tai milloin noustiin istumaan. Ne on kaikki luntattava vauvakirjasta.

Mitä sitten muistan? Muistan yöt kun en itse saanut nukuttua ja istuin sängynreunalla ja katselin suloista pientä tuhisijaa. Muistan kun kameran muisti oli jatkuvasti täynnä lukemattomista vauvan ilmeistä. Muistan kun annoimme pienen määrän kahvia ruutalla, jotta saisimme kakan tulemaan. Muistan sen kun esikoisemme päätti ohjuksen tavoin lähettää kakat äidin päälle.

Onneksi olemme ottaneet paljon valokuvia, kirjoittaneet tunnollisesti vauvakirjaa. En muuten osaisi vastata joskus tulevaisuudessan lapsellemme milloin hän oppi kävelemään, milloin ensimmäinen hammas tuli.

Jos minun tulisi joku neuvo antaa tuleville äideille; ottakaa kuvia ja kirjoittakaa sitä vauvakirjaa! Lukemattomia neuvoja jokainen tuleva äiti varmasti saa, niin ruokailusta kuin vaipanvaihdosta. Ne meni meillä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Joten minun on turha sellaista mennä sanomaan, jokainen tekee kuten parhaaksi näkee. Tuskin ketään äitiä harmittaa se että on aloittanut syöttämään kiinteitä 5 kuukauden iässä tai käyttänyt kestovaippoja kertakäyttövaippojen sijaan. Mutta voin olla varma että jos valokuvia ei vauva-ajasta ole napsittu tai kasvun keskipisteitä kirjoitettu ylös, niin se varmasti harmittaa!

Mutta, nauttikaa vauva-ajasta, ottakaa kuvia ja täyttäkää vauvakirjaa, se osittain palkitsee myöhemnin teidät ♡

Xoxo

Avokeittiö vai keittiösaareke vai seinä?

Remontti ja muutokset. Ehkä ei pitäisi sanoa mitään, sillä tilanteet muuttuu. Vai sanoisinko ideat?

Me jäädytimme muuten koko talon osalta remontin, ainoastaan kodinhoitohuone remontoidaan, toistaiseksi. Päädyimme miettimään mitä todella haluamme tänne, mitä säilytetään ja mitä ei.

Ystävä pariskuntamme kävi viikonloppuna pikaisella vierailulla ja ilmoille heitettiin idea, josko keittiö muutettaisiinkin kokonaan avokeittiöksi/keittiö saareke tulisi. Tämä tosin vaatii paikalle vähän vielä asiantuntevampaa ihmistä kuin me, sillä täysin varmoja emme ole, onko keittiön seinä juuri kantavaseinä.

Mutta joka tapauksessa remontti jatkuu kodinhoitohuoneen osalta tarjousten kyselyillä. Sinne kun tarvitsee tehdä lattiasta kattoon kaikki! Lattiakin on kylmä betoni tällä hetkellä ja 4 neliöön täytyisi saada kaikki tarpeellinen mahtumaan kuitenkin niin hyvib että jää vielö tilaa työskennellä. Katsotaan mikä yritys selviää tästä meidän budjetin/toiveiden/haastavuuden mukaan.

Xoxo

Pahvilaatikko elämää

Suurin osa tavaroista on jo saatu vihdoin purettua, mutta edelleen on hurjasti tavaraa, jotka etsivät omaa paikkaansa tai odottaa purkua pahvilaatikoista.

Suurimmaksi osaksi purkua hankaloittaa se että emme osta yhtään säilytystilaa tai vitriiniä ennen kuin remontti on tehty. Aikataulu alkaa pikku hiljaa hahmottumaan, sillä ennen kesää olisi tarkoitis rempata molemmat makkarit sekä wc, koska kesällä olisi tarkoitus rempata olohuone ja saunaosasto. Ja syksyllä alkaisi ennen kura- ja loskakelejä kodinhoitohuone, ellemme samalla remontoi sitä saunaosaston yhteydessä.

Suunnitelmat alkavat olla valmiina millaista haluamme, vielä olisi kaupoille lähtö ja materiaalin etsiminen sekä budjetinteko materiaalien perusteella. Meillä on siinä hyvä tilanne että melkein joka alan ihmisiä löytyy suvusta tai ystävistä. Ja lapsemme toinen kummisetä on jo suunnitellut myös remonttia kanssamme ja on mukana kaikessa remontoinnissa.

Malttamattomana täällä jo odotellaankin! Kaiken tämän jälkeen pääsen nimittäin minä hoitamaan oma osuuteni eli sisustamisen!

Xoxo

Home sweet home

Omakoti ja omakotitalo. Nyt on muutto takana päin, vihdoinkin! Meille tuli suunnitelmiin muutos ja saimmekin avaimet odotettua aikaisemmin. Meidän oli tarkoitus saada ensin sunnuntaina avaimet ja silloin olisimme myös muuttaneet, mutta perjantai aamusta tuli puhelu, että avaimet saisi hakea.
Tottakai ne oli silloin pakko noutaa!

Perjantai päivä vietettiin uutta taloa siivotessa ja lauantaina kannoimme tavarat sisään. Muutto ei kuitenkaan ilman kommelluksia sujunut. Talomme sijaitsee mäen päällä pihassa. "Muutaman" yrityksen ja useamman kirosanan sekä mäen laskun pyllylteen jälkeen luovutimme muuttoauton yrittämistä saada oven eteen. Jouduimme siis ensin muuttoautosta nostamaan tavarat pakettiautoon ja sieltä kautta sisälle. Ei kukaan niitä olisi tuota mäkeä kantanut ylös. Hieman haastetta toi myös aikataulu ja se että lapsemme oli ihan hirveässä flunssassa, joten yökyläilu mummun luona jäi vain päivähoidoksi.

Mutta ai että kuinka ihanaa nyt on! Olemme joka päivä lämmittäneet saunan ja suunnitelleet remonttia ja purkaneet tavaroita. Tänään jopa kävimme hieman katsomassa vaihtoehtoja kylpyhuoneen remontoimiseen ja johan sieltä löytyi niitä itse täydellisyyksiä!

Tarkoituksemme oli aloittaa remontti lastenhuoneesta, mutta jostain syystä remontti alkaakin saunaosastolta ja kylpyhuone-wc akselilta. Mutta lupaan teille ennen ja jälkeen kuvamateriaalia joka huoneesta ja tilasta.

Xoxo

Koska mä haluan olla täydellinen

Salibandy treenit. On päiviä, jolloin kaikki sujuu hyvin ja on päiviä jolloin ei tunnu mikään sujuvan. Tänään oli jälkimmäinen päivä.
Juoksu ei kulkenut, pallo ei pysynyt lavassa, laukaukset meni ihan mihin sattui. Näinä päivinä tuntee pettymyksen tunnetta.

Mä olen perfektionisti, myönnän. Kaiken pitäisi mennä aina just eikä melkein. Kaiken pitäisi sujua suunnitelmien mukaan. Ja tänään treeneissä kaikki meni ihan just ei suunnitelmien mukaan.
Mutta mä myös osaan ottaa opikseni näistä. Ensi kerralla paremmin ja tehokkaammin.

Kaiken tämän lisäksi, mulla kuitenkin pitäisi olla pieni ja lievä paine koko ajan päällä, koska silloin saan paljon tehokkaammin ja paremmin tehtyä. Esimerkkinä, kaikki koulutehtävät oli aikoinaan jätettävä hyvin lähelle deadlinea, koska silloin niiden oli kerrasta onnistuttava. Ja onnistuivatkin. Sulla ei ollut enää aikaa alkaa muuttamaan, pyyhkimään jo puoliksi valmista tehtävää.

Myönnettäköön, että hieman omalaatuinen pöhlöpää olen, mutta mitä sitä muuttamaan asioita itsessään joista ei ole haittaa muille.

Mutta mistä se pieni paine treeneihin? Yleensä mä puran mun energiaa siellä, joskus saan lisäenergiaa sieltä. Olisiko teillä ideaa millä saadaan pieni paine aikaiseksi ja saataisiin tehokkaasti treenattua? Ja jos joku kysyy miksi tarvitsen tätä? Koska mä haluan olla täydellinen!

Xoxo

Treenauksen tavoitteet

Tavoitteet treenaukselle. Mä olen tällä hetkellä aika hemmetin rapakunnossa. Vatsalihaksia ei ole, olemattomien vatsalihasten vuoksi ei ole myöskään ryhtiä ja selkä on myös olemattomien syvien vatsalihasten vuoksi aivan kireä/jumissa/löysä ja mitähän vielä.
Juosta jaksan tuskin 100 metriä enempää kunnolla ja pidemmät lenkit saa jo hien pelkästä ajatuksesta päähän.

Vatsalihakset mulla katosi sen sileän tien kun lääkäri päätti että synnytän leikkaussalissa. Sen jälkeen ei olla treenattu ollenkaan lihaksia, päivittäisten rutiinien mukana sinne jotain hyvin hyvin pientä on saattanut tulla. Ja tästä johtuen koko muu kroppa on aivan sekaisin.

Päätinpä tehdä tavoitteet itselleni:

1. Vatsalihakset; kesäkuussa vatsalihaksia tulisi jaksaa tehdä puhtaasi 70.
Sekä syviä että pinnallisia.

2. Selkälihakset; kesäkuussa 80.

3. Punnerrukset: kesäkuussa 50.

4. Kyykyt; normaalit kyykyt 50 ja askelkyykyt 50.

5. Juoksu; 1km juoksua kunnolla.

Tavoitteet on kerrottu ääneen, joten en voi luistaa asiasta. Pitäkää peukkuja että edes lähelle päästäisiin.
Kerron maalis-huhtikuussa mikä on tilanne ja alkukartoituksen olen jo tehnyt, josta tulen teille kertomaan vähän myöhemmin mikä on todellinen lähtötilanne.

Xoxo

Home sweet home

Oma koti ja muutto. Kymmenen päivää ja pääsemme kantamaan tavaroita uuteen kotiin! Tammikuu on tuntunut niin pitkältä, vaikka monta asiaa on täytynyt hoitaa ja sopia ennen muuttoa. On sähkösopimusta, jätehuoötoa, vesisopimusta, muuttoilmoitusta... lista on pitkä!

Kaiken tämän keskellä pakkaaminen on jäänyt hyvin vähäiselle ja jääkin meillä viimeiselle viikolle. Tämä kaaos vaan alkaa jo pikkuhiljaa hermostuttamaan meitä kaikkia.

Päätimme muuttaa kaikki tavarat kerralla. Nykyiseen asuntoon kun muutimme, oli meillä viikko aikaa ja toimme pienempiä tavaroita aluksi ja viimeisenä päivänä isoimmat. Silloin oli ehkä helpompaa kun sai jo tavarat laittaa omaa tahtiaan paikoilleen.
Tiedän että nyt emne vain jaksa odottaa, joten muutto hoidetaan heti ja tavaroita laitamme paikoilleen vasta kun ollaan kokonaan remontoitu joku paikka. Vain pakolliset tavarat puramme käyttöön, mutta ei niin pakolliset tavarat saavat vielä jäädä laatikoihin.

Me aloitamme remontoimme molemmista makkareista ja wc:stä ensin. Takka sekä olohuone olisi kesän aikana tarkoitus remontoida samaan aikaan kun julkisivu maalaillaan ja kunnostellaan. Odotan niin paljon että pääsemne remontoimaan ja suunnittelemaan millainen kodistamme tulee. Toki erilaisia visioita jo on ja värimaailma on aikalailla päätetty jo.

Xoxo

Treeniä, treeniä ja treeniä!

Treenipäivä. Kaksi päivää siihen meni että jalat ja kädet palautui. Eilen aamusta oli kädet niin kipeät joten vähän aikaa täytyi kaupassakin miettiä miten kannan ostokset kotiin.

Mulla tosiaan kävi toi urheilu suoniin, sillä kädet oli suonten kohdalta todella kipeät, turvoksissa ja mustana. Suonet paikoittain hieman venyivät ja turposivatkin. Ei ole aiemmin ollut ja hetken aikaa jo mietin että suuntaanko lääkärille, mutta tänään kaikki oli mennyt jo ohi ja vain muistomielessä.

Tarkoitus olisi huomenna lähteä hieman juoksentelemaan tuonne lenkkipoluille ja katsoa mikä se kunto ihan oikeasti on.

Ei, en todellakaan urheillut lapsemme ollessa alle vuoden ikäinen. Käytiin me ulkona vaunulenkeillä ja nyt taaperoiässä ulkoillaan muuten (jota kyllä voi jossain muodossa kutsua urheiluksi!). Mutta vauvaikäisenä se sänky veti puoleensa paljon enemmän kuin urheilu. Nyt kaiken tasaannuttua on hyvä aloittaa taas urheilu. Tavoitteita kerron teille omassa postauksessa, kunhan saan kaikki valmiiksi. Ja itse asiassa monta muutakin postaus ideaa on mielessä, mutta niistä sitten ajallaan.

Xoxo

Ensimmäiset salibandy treenit sitten 2004

Salibandy treenit. Kun minä olin nuori, olenhan siis edelleenkin vaikkakin kääntymässä jo kauemmaksi pelasin salibandya, tutummin sählyä. Pelasin sitä muutaman kauden, kunnes tuli este ja jouduin lopettamaan. Kerroin jo aiemmin miten innostus oli lähtenyt käyntiin ja nyt saatte kuulla miten kävi.

Tänään olivat siis treenit ja voin kertoa että reidet huutaa hoosiannaa, mutta oli se todellakin sen arvosta! Aivan varmasti aion jatkossakin raahata takapuoleni sinne!

Kun pääsin ovesta sisään hehkutin miehellekin että huomenna täytyy lähteä mailakaupoille, mä tarviin uuden kunnon mailan!

Onhan siitä varmasti 10 vuotta aikaa kun viimeksi olen pelaillut ja kyllä tänään oli alku kankeutta havaittavissa, mutta kyllä se tästä varmasti lähtee sujumaan. Joukkueella oli muutenkin tekniikkaharjoitusta tänään, joten ei kyllä parempaa ajankohtaa olisi omalle kohdalle voinnut sattua. Samalla kun muistelin miten homma toimii, oli valmentaja joka varmisti kaiken menevän puhtaasti ja oikea oppisesti.

Ensi kaudelle sitten jo peleihinkin mukaan!

Xoxo

Harmaat hiukset ja muutto

Muutto. Viimeksi muutettiin toukokuussa 2014 kaksiosta kolmioon. Edelliseen asuntoon muutimme 2011 yksiöstä, jossa tavaraa ei todellakaan ollut paljon. Mies raaski antaa jopa yhden, siis YHDEN, hyllyn vaatekaapistaan mulle. No tavaraa kertyi sitten kaksioonkin jo jonkun verran, olihan meillä lapsen tavarat siellä jo. Paljon karsimme ylimääräistä tavaraa jo tänne muuttaeessa, mutta tämä muutto on ehkä se rankin, ärsyttävin, hermoja vievä ja muutto joka tekee mulle harmaita hiuksia!
En halua uuteen taloomme yhtään mitään ylimääräistä, en mitään mitä emme ole viimeiseen vuoteen tarvinnut tai mitään minkä tiedän että ei tule näkymään sisustuksessamme. Tavallaan tekisi mieli vain laittaa ihan kaikki myyntiin niin että ei tarvitse ottaa kuin vaatteet, ruuat ja osa lapsen tavaroista mukaan, mutta se ei ole ihan mahdollista.

Joka päivä kun pakkaan tavaroita, kuuluu suustani, joka kolmas minuutti, kysymys: miten hem*****sä tätä tavaraa on näin paljon?! Ja loput ajasta päästä syviä huokauksia ja kirosanoja. Onnekai lapsemme on yleensä nukkumassa aina kun pakkaan, joten ei hän ole kuulemassa äitin suusta tulevia rumia sanoja.

Päänvaivaa myös omalta osalta aiheuttaa se, että emme ole täysin varmoja muuttopäivästä. Emme siis voi sopia miehen työvuoroihin vapaapäivää, emme varata muuttoautoa, emme pyytää ystäviä muuttoapuun, emme sopia lapsenvahdista (vaikka äitini on kyllä luvannut auttaa lastenhoidossa niin paljon kuin tarve ja vaikka keskellä yötä). Ja tämäkös aiheuttaa lisää harmaita hiuksia, niin järjestelmällisesti toimivalle persoonalleni!

Ehkä me sitten juhannuksena olemme jo päässeet muuttamaan, toivottavasti.

Xoxo

Penkkiurheilua vai ihan oikeata urheilua?

Päätin ennen vuoden vaihdetta kaivella vanhan salibandymailan eteisen nurkista  pölyttymästä ja olin jo viskaamassa sitä kaatopaikalla, kunnes mieleeni juolahti, mitä jos kokeilisikin? Olisikohan mitään taitoja tallella? Pysyisköhän maila edes oikein päin käsissä? No ei muuta kuin ystävälle viestiä ja treeneihin mukaan tiistaina! Tuli muuten pieni innostus ja paniikki, sillä mulla ei ollut kuin maila. Ei kenkiä, ei vatteita jotka ei olisi niin isoja että pysyisivät päällä.

Tänään suunnattiin kaupoille ja ensin ei tuntunut löytyvän yhtään mitään. Viimeisestä kaupasta, budget sport, jossa sattui vielä olemaan loppuunmyynti niin johan alkoi löytymään. Kengät, parit housut ja pari paitaa. Vielä pari mailaa varmaan täytyy käydä hommaamassa jos näyttää siltä että alkaisi homma sujumaan.

Tiistaina sitten nähdään miten akan käy pelikentillä ja tulen teille aivan varmasti siitä kertomaan :)

Olen myös todellinen penkkiurheilija, ja varsinkin kun jääkiekosta on kyse. Nyt odotellaan että mm-kisat alkavat! Katson tottakai nuorten mm-kisat, eht-turnaukset, joskus yöllä myös NHL-pelejä, jos ei nukuta. Mutta kyllä kaikesta voiton vie miesten mm-kisat.

Omaa lempipelaajaa ei ole, vaan kannustan kyllä ihan koko joukkuetta ja selostus on myös ihan sen mukaista. Kyllä se ääni lähtee enemmän äidistä kuin isästä kisojen aikaa.

Muistan erään kerran kun oli Suomi-Ruotsi peli ja suomi teki maalin, satuin juuri sillä sekunnilla olemaan väärässä paikassa väärään aikaan ja tuli kiire tv:n ääreen. Noh, sattuipa tielle tuolin jalka, johon kolautin varpaani, joka sitten murtui. Edelleen tämä on vitsi ja jokaisen mm-kisan alussa mieheni sekä äitini lyö vetoa mikä varpaani murtuu seuraavaksi kisojen aikana.

Seuraavia mm-kisoja odotellessa!

Xoxo

New Year 2015

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Meidän uuden vuoden aatto, joka muuten oli 4 yhteinen mieheni kansaa, vietettiin kotona rauhallisissa tunnelmissa.

Olimme kutsuneet appivanhemmat kylään, kun joulu jäi lapsemme kuumeilun vuoksi lyhyeksi.

Söimme hyvin, ammuimme muutaman raketin ja olimme vain. Ei siihen mielestäni mitään sen enempää tarvita. Taisimme olla jopa nukkumassa muutaman minuutin yli puolen yön. Kissat viihtyivät kainalossa, hieman Oliver oli ihmeissään ja kipitteli pitkin poikin asuntoa, mutta viereen kun pääsi niin johan rauhoittui. Nuppu ei edellisenä vuonna ollut moksiskaan, tänä vuonna taisi hieman pienemmän ravailut aiheuttaa stressiä ja niimpä Nuppu viihtyi nojatuolin alla koko illan.

Tästä vuodesta tulee kaikin osin unohtumaton. Olemme ostaneet talon, joten muutto ensimmäiseen omaan taloon on ihan siinö vaiheessa että pakkailemme jo tavaroita kovaa vauhtia, ensimmäinen ulkomaanmatka perheenä, miehen kanssa olemmekin kaksi kertaa ehtineetkin jo reissussa (toisella kerralla olin kyllä jo raskaana). Tiedä mitä kaikkea vuosi tuokaan tullessaan, mutta varmasti mielenkiintoinen ja muistoihin jäävä vuosi tulee.

Hyvää ja rauhallista uutta vuotta 2015!

Xoxo