Arvokkaasti säilyttäen

Minun isovanhempani ja pojan isoisovanhemmat olivat hävittämässä erästä laatikkoa, kun kysyin onko sille käyttöä. Laatikko ei muuten mitenkään ihmeellinen olisi ellei se olisi minun papan tekemä omalle äidilleen. Laatikko on ollut ensin minun isoisomummilla, josta se on tullut äidilleni kun olemme veljeni kanssa olleet pieniä. Sieltä laatikko on mennyt isovanhemmille, josta se tuli nyt meille.

Päätin uudistaa laatikon ulkonäköä, sillä se oli jo niin resuisen näköinen, mutta kuitenkin siinä oli tunnearvoa ja potentiaalia.

Nyt sillä on uusi ilme ja uusi elämä lapsemme lelulaatikkona, niin kuin se on aikoinaan minullakin ollut.

Oli siinä hieman työtäkin, sillä reunat olivat "vanhan ajan dc fixiä" ja kahvat maalattu punaisella. Siinä muutaman kerran meinasi usko loppua muoveja repiessä ja hioessa, mutta lopputulos on palkitseva.

Työjärjestys:
1. Kansi irti ja kontaktimuovit pois
2. Reunoilta kontaktimuovit pois
3. Kauttaaltaan hiominen ja maalin irti hiominen mahdollisimman tarkasti
4. Putsaus
5. Ensimmäinen kerros maalia (muista antaa kuivua maalipurkin ohjeiden mukaan!)
6. Toinen kerros maalia
7. Viimeistelylakka

Jokaisen maalikerroksen ja lakkakerroksen välissä kannattaa pintaa hieman karhentaa hiomapaperilla. Ja muista huolellinen putsaus, jotta hiomapölyä ei missään vaiheessa jää maalikerroksen alle. Muuten maali saattaa lähteä ajansaatossa halkeilemaan.

Xoxo

Mitä jos kaikki ei mene niin kuin suunnittelit?

Nukun erittäin huonosti ja sen vuoksi kaikki postausideat tulevatkin yöllä. Joskus ne jopa täytyy heti silloin kirjoittaa.

Meillä on tällä hetkellä perheessämme suuria muutoksia meneillään, jotka vaikuttavat nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Ne päätökset ja muutokset vaikuttavat sekä meidän että lapsemme loppuelämään.

Pakostakin sitä ajattelee että mitä jos kaikki ei menekään niin kuin suunnittelimme? Mitä jos tapahtuu onnettomuus? Tai joku meistä sairastuu vakavasti? Mitä jos se pahin, rakkaan poismeno, osuu kohdallemme? Mitä jos, mitä jos?

Kaikkea voi miettiä ja kaikkea voi jossitella? Mihin vetää raja? Mietitkö vain asiaa? Vai teetkö asiasta itsellesi stressin aiheen?

Itseasiassa, vielä muutama viikko takaperin, itse tein asiasta stressin aiheen. Sen vuoksi oma aineenvaihduntani sekä yöunet menivät aivan sekaisin. Ja niistä nyt ei ihan sormia napsauttamalla takaisin normaaliin päästä. Mutta silloin päätin, että asiasta ei tule juuta eikä jaata, jos pohdin sitä mielessäni yötä päivää stressaten kaikkia pieniäkin asioita.

Nyt muutama viikko myöhemmin, ei asia enään stressinä minulle ole, tottakai pyörii mielessä ja stressi on muuttunut jännitykseksi. Parempi elää päivä kerrallaan (kuulostaa niin kliseiseltä!), ja nauttia niistä mitä tällä hetkellä on ja mitä mahdollisesti tulevaisuus tuo tullessaan.

Kuten mieheni sanoo: "monesta ollaan selvitty ja tullaan selviämäänkin".

Mutta mihin te vedettä stressin ja normaalin mietinnän rajan? Milloin se on stressiä ja milloin pelkkää miettimistä ja ajatusta?

Nyt keskitymme saamaan palikat paikoilleen, yöunet takaisin ja aineemvaihdunnan normalisoitumaan.

Xoxo

Rakkauden rajat

Yhteensä niin monta mielipidettä asiasta, kuin äitejä, lapsia, isiä ja perheitä on.

Meillä nukahdetaan äitin ja isin sänkyyn, josta lapsi siirretään nukkumaan omaan sänkyyn. Meillä syödään aamupalaksi juuri sitä mitä maistuu ja edelleen tutti käytössä. Meillä ei olla pottailuharjoituksia vielä aloitettu ja katsotaan muumeja telkasta koko päivä, jos niin halutaan. Meillä käydään nukkumaan klo 19-22 välillä ja ollaan yöpaidassa koko päivä, jos siltä tuntuu. Joskus ollaan ilman vaippaa, pelkät pikkuhousut jalassa. Meillä levitellään kaikki lelut olohuoneen lattialle ja korjataan joskus pois vasta seuraavana aamuna. Meillä komennetaan välillä vähän kovemmalla äänellä lasta ja välillä vain naureskellaan asioille, joita ei saisi tehdä.

Mutta silti, meillä menee oikein hyvin ja lapsemme voi hyvin. Nauraa, itkee, hymyilee, murjottaa, pussailee ja halailee.
Joku voisi ajatella meistä että ajattelemme vain itseämme. Mutta niin se ei ole. Olemme huomanneet että nämä asiat vain toimivat meillä. Joskus lapsemme uskoo ei sanan hieman leikkisästi ja joskus on tiukemmin sanottava. Jos lapsemme haluaa nukahtaa meidän sänkyyn, hän saa sinne nukahtaa. Jokainen äiti varmasti muistaa kuinka pelottavaa se oli käydä yksin omaan sänkyyn nukkumaan? En minäkään uskalla vieläkään 25 vuoden ikään mennessä aina nukkua yöllä yksin kun mieheni on töissä.

Jokainen kasvattaa lapsensa juuri niin kuin itse parhaaksi näkee. Ei ole yhtä ainoaa oikeata vastausta siihen. Terveydenhoitajien ja lääkärien ohjeet ovat vain suuntaa antavia. Ne eivät ole käskyjä! Tietenkin tietyistä asioista on pidettävä kiinni ja opettavat jo nuorena lapselle mikä on oikein ja mikä väärin.

Olemme leikkimielisesti naureskelleet, että kun lapsemme on koulussa ja koululta tulee puhelu, saatan minä jopa vastata siihen "mitäs se meidän lapsi taas on tehnyt?" Toivottavasti näin ei koskaan ole. Meillä kuitenkin aika kova kuri vallitsee ja lapsemme on oppinut että ihan kaikkea ei saa tehdä ilman seuraamuksia. Aikaa ja hermoja se vaatii, lapsemme on kuitenkin antanut esimakua jääräpäisyydestään ja duracellpupu ominaisuudestaan.

Mutta kaikesta huolimatta, jokainen perheessämme rakastaa ja kunnioittaa toista. Miltä se toisten silmissä näyttää, sitä en voi tietää.

Xoxo

Auringonkukansiemenet ja lohisalaatti

Kerroin aiemmin teille, etten ole osannut/uskaltanut käyttää auringonkukansiemeniä.

Kokeilin ensin leivässä siemeniä ja nehän olivat siinä aivan mahtavia. No, nyt lohisalaattia tehdessäni mietin mitä perus tomaatin, kurkun, salaatin ja kalan lisäki salaattiin meiltä löytyisi. Ja vähän aikaa kaappeja pengottua löysin auringonkukansiemeniä. Ei muuta kuin sekaan vaan ja toivotaan parasta!

Ja tulihan siitä yllättävän hyvää. En aluksi uskonut että siemenet salaatissa mitenkään maistuisivat, mutta ne toivat salaattiin sitä jotain mitä se kaipasikin. Ja maistui kaikille, jopa mieheni, joka ei kyllä salaattia evääksi ota kirveelläkään, oli pakannut salaattia eväiden mukaan!

Lohi-auringonkukansiemen salaatti

Salaattia
3 tomaattia
1/2 kurkku
3 porkkanaa
Pala kirjolohta
1 dl auringonkukansiemeniä

Pilko salaatti, tomaatti ja kurkku kulhoon. Kuori ja viipaloi porkkana. Paista kirjolohi pannulla kypsäksi, anna jäähtyä (voi myös tehdä ensimmäisenä)
Paloittele kirjolohi jäähdyttyä salaatin sekaan sekä lisää auringonkukansiemenet.

Lohen voi myös jättää paloittelematta ja nostaa hieman lämmin lohi salaatin päälle.
Helppo ja nopea ruokaisa salaatti vaikka lounaaksi.

Xoxo

Puutarha, rikkaruohot ja ruusut

Meillä aloiteltiin pääsiäisen jälkeen "siivoamaan" pihaa, toisin sanoen piha täytyy myllätä kokonaan uusiksi. En ymmärrä millä järjellä piha on tuon näköinen? Muistatteko sen jakson muumeista, kun muumipappa saa perinnöksi kartanon, jonka nimi oli krillenkartano ja jossa ei ollut asuttu herra ties koska? Piha rehotti ja kaikki oli korjattava ja niitettävä ennen kuin sitä edes pystyi kutsumaan pihaksi. Noh, hyvin usein pihaa katsellessani tulee mieleeni tuo samainen jakso ja voin samaistua siihen hyvin paljon!

Pihassa ei tosiaan ole kuin muutama huonosti hoidettu ruusupuska, pari kärvistelevää marja-aronia puskaa, haravoitu viimeksi vuonna x ja "kukkapenkit", jotka eivät mielestäni kyllä ansaitse sanaa kukkapenkki edes lainausmerkeissä.

Mutta, toisaalta kun piha on hyvin paljas, eikä sille ole tehty mitään, ei myös tarvitse purkaa mitään. Pääsemme tekemään pihasta juuri sellaisen kuin me haluamme! Joitain ideoita on jo tullut; nuotiopaikka, iso terassi pienemmän lasitetun terassin lisäksi, palju, lasten leikkipaikka (jääkiekko kenttä talvella/jalkpallokenttä kesällä), koripallon pelauspaikka, puuvarasto, ja minä kavailin itselleni kesähuonetta. Tänä kesänä tuskin saamme edes puoliakaan valmiiksi, mutta aikaa kuitenkin on!

Ihanaa kevää jatkoa
Xoxo

Etanaposti, matoposti, kirjeposti

Kirjeposti. Joo kaikki laskut kyllä pärähtävät ajoissa ihan oikeaan postilaatikkoon ja niin siistissä nipussa kerrallaan. Koskaan ne ei eksy mihinkään, ei jää tulematta, ei edes ole rytyssä.

Se ei kyllä ollut se ajatus, mistä ajattelin postata, vaan lapsemme kirjeposti. Sain äskettäin mieleeni, josko jotakin lehteä tilaisi lapsellemme. No ei taida lehti kyllä kasassa kauan pysyä, mutta mitä jos jatkaisikin sitä perinnettä jota itse on pienenä tehnyt.

Kirjeystävät? Muistatteko kun pienenä läheteltiin kirjeitä kavereiden kesken ja aina odotettiin innolla milloin kirje postiluukkuun kolahtaa? Nykypäivänä kun on kaiken maailman skypet ja whatsupit sun muut, unohtuu se "perinteinen". Miksi pitäisi soittaa tai lähettää tekstiviesti tai whatsuppi kun voi myös sen kynän ottaa omaan käteen, kirjoittaa ja lähettää etanapostina?

Haluammeko kasvattaa lapsemme siihen että ihan pienempiinkin kysymyksiin saadaan sekunnin murto-osan päästä vastaus? Vai opettaa siihen että he olisivat kärsivällisiä ja täytyisi joskus jopa jotain odottaakin hieman kauemmin? Opetetaanko heidät olemaan nenä kiinni puhelimessa ja tabletissa? Vai siihen että voi myös itse tehdä jotenkin muuten? Ilahduttaisinko jotain lähettämällä jo kohta historiaa olevan kirjeen? Vai sen nykypäivää olevan tekstiviestin? Haluanko maksaa siitä puhelin laskussa? Vai haluanko mahdollisesti maksaa postimerkistä ja omalta osaltani pitää huolta jonkun työpaikasta?

Valintoja on paljon ja vastauksia ihan yhtä paljon. Yhtä paljon on valintoja jokaisen edessä ja jokainen tekee loppupeleissä omat valintansa.

Mutta, jos ihan vähän ohjaillaan, mitä jos kirjoittaisit yhden kirjeen ensi viikolla jollekin ystävällesi ja lähettäisit sen? Kuinka moni siitä tulisi surulliseksi? Epäilen ettei yksikään! Varmasti enemmän tuottaa iloa saada se kirje ja varmasti ihan yhtä paljon tuottaa iloa kirjoittaa se!

Me aiomme lapsemme kanssa lähettää ainakin kaksi kirjettä ensi viikolla. Kuinka monta sinä kirjoitat?

Ja lapsi saa omaa postia! :)

Xoxo