Joulu ♡

Jouluaatto. Aatto aamuna meillä herättiin normaalia aikaisempaa, taisi lastamme sen verran jännittää vaikka oletettavasti hän ei ihan vielä ymmärrä joulun merkitystä. Olihan tämä hänen toinen joulunsa.

Aamu alkoi lastenohjelmia katselemalla ja riisipuuroa syöden. Kerrankin ja elämäni ensimmäisen kerran minä sain mantelin puurosta! Sen jälkeen taas rauhoituttiin ja odoteltiin appivanhempia saapuvaksi.

Appivanhemmat tulivat luoksemme kolmen aikoihin ja pääsimme suoraan syömään. Meidän jouluruoka koostui perinteisistä ruuista pitkälti; bataatti- ja perunalaatikkoa, porkkana- ja lanttulaatikkoa, italiansalaattia, rosollia, anopin tekemä vihreäsalaatti, kotijuusto, lämminsavulohta ja kinkku. Kaikki olivat itse tehtyjä pois lukien lämminsavulohi, joka oli kaupan kalatiskiltä sekä anopin salaatti.

Kinkkua ostaessani ajattelin sen 9,5 kg riittävän vähän pidemmäksi aikaa, mutta näyttää siltä että huomenna syödään kinkun rippeitä enään. Toivon todella että meillä ensi jouluna olisi jo takkaremontti tehtynä, jotta voisin kinkun paistaa leivinuunissa. Olen kerran aiemmin syönyt leivinuunissa paistettua kinkkua ja sille ei kyllä vertoja vedä mikään! Niin maistuvaa se oli!

Ruuan jälkeen alkoi lahjojen availu. Lapsemme jaksoi muutaman lahjan avata, jonka jälkeen alkoi armoton kiukuttelu ja sylistä syliin ravaus. No tähänkin oli syynsä, kuumetta liki 40 astetta. Ei muuta kuin appivanhemmat pihalle ja hoivaamaan pientä potilasta. He onneksi ymmärsivät tilanteen ja eivät olleet pahoillaan.
Loppu ilta meillä menikin hoitaessa lasta.
Sääliksi kävi hieman, sillä joulu on kuitenkin vain kerran vuodessa. Vaikka itse en olekaan koskaan jouluna ollut kipeä (koputan puuta), niin voin kuvitella vain millaista se on ja varsinkin kuumeessa.

Vielä joulupäivä meni sairastellessa ja sukuloinnit jäivät tältä joululta kokonaan. Välipäivinä on sitten aikaa käydä vielä kun mieskin on vapaalla.

Nautitaan vielä huomisesta, jonka jälkeen suunnataan katseet uuteen vuoteen :)

Xoxo

It's christmas time

Jouluaatto, joulupäivä ja tapaninpäivä. Meille ei vielä ole kehittynyt omanlaisia perinteitä joulun suhteen, tietenkin silloin kun olimme pieniä veljeni kanssa, oli meillä perinteenä että isovanhempani tulivat aatoksi meillä ja koko suvun kesken keräännyimme joulupäivänä vastaavasti heidän luokseen.

Meillä on tähän astisen suhteemme aikana toinen joulu mieheni kanssa kun molemmat olemme vapaalla. Ennen lastamme olin minä vuorotyöläinen töissä. Viime jouluaaton vietimme äitini luona ja joulupäivänä appivanhemmat olivat luonamme. Tänä vuonna menee päinvastoin, appivanhemmar tulevat meille ja me menemme tapaninpäivänä äitini luokse. Ensi joulu tulee varmasti olemaan jo aivan erilainen, sillä lapsemme lähentelee jo silloin 2,5 vuoden ikää ja on alettava miettiä niitä omia perinteitä. Mutta se on aivan varma tuleva perinne että jouluaatto aamuna lämmitämme puusaunamme. On aivan ihana aloittaa aamu saunomalla. Vaikka itse en kovin kauaa saunassa jaksa istua, mutta kyllä se puusauna saa istumaan siellä vaikka kokonaisen päivän!

Jouluruuan suhteen menemme aika perinteiseen linjaan, mutta luumuruokia meillä ei kyllä ole. Jälkiruokana juustokakkua ♡ Olen kyllä sellainen ihminen, että perinteitä haluan rikkoa, mutta joulu on asia erikseen. Vaikka on kuitenkin joitakin perinteitä pakko päästä rikkomaan.

Mutta nyt on aika rauhoittua jokaisen joulun viettoon ja nauttia perheen yhdessä olosta, ruuasta ja muista herkuista!

Rauhallista joulua jokaiselle ♡
Xoxo

"Kun kissa on talossa, ei hiiretkään hypi pöydillä"

Karvaiset perheenjäsenet. Moni puhuu, kuinka nauttii rauhallisista ja hitaista aamuista. Mun kohdalla se menee juuri päinvastoin. Hitaat aamut ovat kaikista pahimpia, toki kaksi kertaa viikossa ne ovat luksusta, mutta ei yhtään enempää. Itse tykkään enemmän niistä rauhallisista illoista ja varsinkin vielä enemmän niistä kun juuri käperryt nukkumaan ja molemmat kissat tulevat viereen.

Meillä tosiaan on kaksi kissaa, vähän vajaa 3 v. Narttu ja 6 kk uros maatiaiskissat. Narttukissa tykkää vallata jalkopäädyn ja uroskissa taas tykkää tulla kainaloon nukkumaan. Uros kissamme kohdalla olemme huomanneet sen, että hän on hyvin riippuvainen meistä. Tämä varmasti johtuu siitä, että hän oli vain 8 viikkoinen meille tullessaan ja narttu kissamme oli kuitenkin täysin 12 viikkoinen. Tiedän kyllä täysin että kissanpennut ovat luovutusikäisiä vasta 12-viikkoisina ja tätä en tule selittelemään toistaiseksi sen enempää miksi uroskissa tuli näin aikaisin meille. Näin oli vain kaikille paras asia.

Kuitenkin kaikesta huolimatta on uroskissamme ottanut talon tavat ja kovasti yrittää välillä olla itse boss. Välillä täällä mennään sellaista rallia huoneesta toiseen ja välillä kisut pussailevat ja nukkuvat kerällä vieretysten. Mitään suuri kahnailuja ei edes ole ollut, leikkitappeluja jotka päätyvät siihen, että minä menen väliin pelastaakseen kaiken särkyvän.

Uros kissamme osaa olla suloinen, mutta myös ajoittain erittäin ärsyttävä. Hän kun on niin kaikki ruokainen ja se on ihan sama onko se kissanruoka vai lapsenruokaa, kaikki maistuu.
Kovaa vauhtia meillä nuorimmaisen kohdalla harjoitellaan, että pöydille ei tulla silloin kun siellä on ruokaa tai syödään. Uros kissamme kohdalla on pidempi harjoitteluaika, narttumme vastaavasti oppi muutamasta kerrasta asian.

Olemme myös naureskelleet että ei tarvitse siivota lattioita ruokailujen jälkeen, nuorempi kissamme hoitaa kyllä sen. Toisin kuin narttu kissamme, joka on erittäin tarkka ruuastaan ja hieman jopa nirppanokka. Vähän aikaa sitten jouduimme kaikki keinomme ottamaan käyttöön kun narttu kissamme joutui hetken aikaa syömään vain eläinlääkäristä ostettavaa ruokaa. Aluksi ei ruoka maistunut ollenkaan, mutta muutaman viikon jälkeen ruoka jo maistui. Kyllä siinä sai samalla lahjoa kissaa syömään ja samalla pelätä että mitä jos? Mutta kaikki kääntyi parhain päin ja nyt on kaikki hyvin :)

Mutta näihin tunnelmiin on aika käpertyä kisujen kanssa nukkumaan.

Xoxo