Perhe. Meidän perhe on pieni, omalaatuinen, mutta minulle kaikki kaikessa. En voisi kuvitella eläväni ilman aviomiestäni, lastani ja kissojani.
Kaikki alkoi neljä vuotta takaperin. Minä olin kyllästynyt käymään treffeillä, jotka aina jäivät siihen yhteen kertaan (tiedä sitten kenessä vika?). Mieheni oli kyllästynyt käymään treffeillä ja elämään lyhyissä suhteissa. Melkeinpä samaan aikaan olimme molemmat päättäneet tehdä nettiin seuranhaku ilmoitukset.
Eikä kauaa kun viestittely alkoi. Tapasimme ensimmäisen kerran jonka jälkeen tapsimme uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Kaikki tuntui toimivan.
Noin kuukauden jälkeen tapaamisestamme vietin ensimmäistä kertaa viikonloppua mieheni luona. Ja sen jälkeen aina vapaana viikonloppuna olin hänen luonaan (itse asuin tuolloin vielä äitini kanssa). Tuli kevät ja kesä. Keväällä olin kantanut jo suurimman osan tavaroistani miehen luokse.
Kesän alussa rupesimme puhumaan väliaikaisesta muutosta mieheni luokse, sillä meillä tila loppui äitini luona. Noh, se väliaikaisen muutto muuttuikin viralliseksi muutoksi ja kävimme allekirjoittamassa minun vuokrasopimukseni.
Syyskuussa mieheni kosi minua ja menimme kihloihin sekä muutimme isompaan asuntoon. Seuraavana kesänä meille muutti ensimmäinen kissamme juhannuksen jälkeen. Ja taas mieheni yllätti ja kosi vaimokseen. Vastausta ei tarvinnut miettiä! Rupesimme suunnittelemaan häitä, varasimme kirkon ja hääpaikan, valokuvaajan ja valmistimme kutsukortitkin. Häät piti olla seuraavana kesänä. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin piti.
Viikko ennen jouluaattoa minä plussasin. Saisimme kesälapsen! Mutta kuten suunnitelmia oli jo, oli jotain muutettava. Lapsemme laskettuaika oli kolme viikkoa häiden jälkeen. Päätimme siirtää häitä, sillä oman perussairauteni vuoksi oli puhetta että synnytys mahdollisesti joudutaan käynnistämään ennen laskettua aikaa.
Ehkä hyvä että siirsimme häitämme (jotka muuttuivat matkalla niin paljon että maistraatissa menimme naimisiin ja siunaus tullaan hakemaan kirkosta jossakin vaiheessa), sillä lapsemme syntyikin viikko suunniteltujen häiden päivämäärän jälkeen. Ja olisin kyllä siinä vaiheessa ollut hirviömorsian!
Nyt asumme omakotitalossa ja tuohon väliin on mahtunut vielä yksi muutto ja toisen kissan tulo perheeseen.
Vaikka kaikki on tapahtunutkin hyvin nopeasti, en silti kadu päivääkään! Kaikki on ollut sen arvoista.
Ja vaikka tarinamme kuulostaa aika siirappiselta, ei se aina sitä ole ollut, mutta suurimmaksi osaksi kyllä.
Xoxo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti