Joulu ♡

Jouluaatto. Aatto aamuna meillä herättiin normaalia aikaisempaa, taisi lastamme sen verran jännittää vaikka oletettavasti hän ei ihan vielä ymmärrä joulun merkitystä. Olihan tämä hänen toinen joulunsa.

Aamu alkoi lastenohjelmia katselemalla ja riisipuuroa syöden. Kerrankin ja elämäni ensimmäisen kerran minä sain mantelin puurosta! Sen jälkeen taas rauhoituttiin ja odoteltiin appivanhempia saapuvaksi.

Appivanhemmat tulivat luoksemme kolmen aikoihin ja pääsimme suoraan syömään. Meidän jouluruoka koostui perinteisistä ruuista pitkälti; bataatti- ja perunalaatikkoa, porkkana- ja lanttulaatikkoa, italiansalaattia, rosollia, anopin tekemä vihreäsalaatti, kotijuusto, lämminsavulohta ja kinkku. Kaikki olivat itse tehtyjä pois lukien lämminsavulohi, joka oli kaupan kalatiskiltä sekä anopin salaatti.

Kinkkua ostaessani ajattelin sen 9,5 kg riittävän vähän pidemmäksi aikaa, mutta näyttää siltä että huomenna syödään kinkun rippeitä enään. Toivon todella että meillä ensi jouluna olisi jo takkaremontti tehtynä, jotta voisin kinkun paistaa leivinuunissa. Olen kerran aiemmin syönyt leivinuunissa paistettua kinkkua ja sille ei kyllä vertoja vedä mikään! Niin maistuvaa se oli!

Ruuan jälkeen alkoi lahjojen availu. Lapsemme jaksoi muutaman lahjan avata, jonka jälkeen alkoi armoton kiukuttelu ja sylistä syliin ravaus. No tähänkin oli syynsä, kuumetta liki 40 astetta. Ei muuta kuin appivanhemmat pihalle ja hoivaamaan pientä potilasta. He onneksi ymmärsivät tilanteen ja eivät olleet pahoillaan.
Loppu ilta meillä menikin hoitaessa lasta.
Sääliksi kävi hieman, sillä joulu on kuitenkin vain kerran vuodessa. Vaikka itse en olekaan koskaan jouluna ollut kipeä (koputan puuta), niin voin kuvitella vain millaista se on ja varsinkin kuumeessa.

Vielä joulupäivä meni sairastellessa ja sukuloinnit jäivät tältä joululta kokonaan. Välipäivinä on sitten aikaa käydä vielä kun mieskin on vapaalla.

Nautitaan vielä huomisesta, jonka jälkeen suunnataan katseet uuteen vuoteen :)

Xoxo

It's christmas time

Jouluaatto, joulupäivä ja tapaninpäivä. Meille ei vielä ole kehittynyt omanlaisia perinteitä joulun suhteen, tietenkin silloin kun olimme pieniä veljeni kanssa, oli meillä perinteenä että isovanhempani tulivat aatoksi meillä ja koko suvun kesken keräännyimme joulupäivänä vastaavasti heidän luokseen.

Meillä on tähän astisen suhteemme aikana toinen joulu mieheni kanssa kun molemmat olemme vapaalla. Ennen lastamme olin minä vuorotyöläinen töissä. Viime jouluaaton vietimme äitini luona ja joulupäivänä appivanhemmat olivat luonamme. Tänä vuonna menee päinvastoin, appivanhemmar tulevat meille ja me menemme tapaninpäivänä äitini luokse. Ensi joulu tulee varmasti olemaan jo aivan erilainen, sillä lapsemme lähentelee jo silloin 2,5 vuoden ikää ja on alettava miettiä niitä omia perinteitä. Mutta se on aivan varma tuleva perinne että jouluaatto aamuna lämmitämme puusaunamme. On aivan ihana aloittaa aamu saunomalla. Vaikka itse en kovin kauaa saunassa jaksa istua, mutta kyllä se puusauna saa istumaan siellä vaikka kokonaisen päivän!

Jouluruuan suhteen menemme aika perinteiseen linjaan, mutta luumuruokia meillä ei kyllä ole. Jälkiruokana juustokakkua ♡ Olen kyllä sellainen ihminen, että perinteitä haluan rikkoa, mutta joulu on asia erikseen. Vaikka on kuitenkin joitakin perinteitä pakko päästä rikkomaan.

Mutta nyt on aika rauhoittua jokaisen joulun viettoon ja nauttia perheen yhdessä olosta, ruuasta ja muista herkuista!

Rauhallista joulua jokaiselle ♡
Xoxo

"Kun kissa on talossa, ei hiiretkään hypi pöydillä"

Karvaiset perheenjäsenet. Moni puhuu, kuinka nauttii rauhallisista ja hitaista aamuista. Mun kohdalla se menee juuri päinvastoin. Hitaat aamut ovat kaikista pahimpia, toki kaksi kertaa viikossa ne ovat luksusta, mutta ei yhtään enempää. Itse tykkään enemmän niistä rauhallisista illoista ja varsinkin vielä enemmän niistä kun juuri käperryt nukkumaan ja molemmat kissat tulevat viereen.

Meillä tosiaan on kaksi kissaa, vähän vajaa 3 v. Narttu ja 6 kk uros maatiaiskissat. Narttukissa tykkää vallata jalkopäädyn ja uroskissa taas tykkää tulla kainaloon nukkumaan. Uros kissamme kohdalla olemme huomanneet sen, että hän on hyvin riippuvainen meistä. Tämä varmasti johtuu siitä, että hän oli vain 8 viikkoinen meille tullessaan ja narttu kissamme oli kuitenkin täysin 12 viikkoinen. Tiedän kyllä täysin että kissanpennut ovat luovutusikäisiä vasta 12-viikkoisina ja tätä en tule selittelemään toistaiseksi sen enempää miksi uroskissa tuli näin aikaisin meille. Näin oli vain kaikille paras asia.

Kuitenkin kaikesta huolimatta on uroskissamme ottanut talon tavat ja kovasti yrittää välillä olla itse boss. Välillä täällä mennään sellaista rallia huoneesta toiseen ja välillä kisut pussailevat ja nukkuvat kerällä vieretysten. Mitään suuri kahnailuja ei edes ole ollut, leikkitappeluja jotka päätyvät siihen, että minä menen väliin pelastaakseen kaiken särkyvän.

Uros kissamme osaa olla suloinen, mutta myös ajoittain erittäin ärsyttävä. Hän kun on niin kaikki ruokainen ja se on ihan sama onko se kissanruoka vai lapsenruokaa, kaikki maistuu.
Kovaa vauhtia meillä nuorimmaisen kohdalla harjoitellaan, että pöydille ei tulla silloin kun siellä on ruokaa tai syödään. Uros kissamme kohdalla on pidempi harjoitteluaika, narttumme vastaavasti oppi muutamasta kerrasta asian.

Olemme myös naureskelleet että ei tarvitse siivota lattioita ruokailujen jälkeen, nuorempi kissamme hoitaa kyllä sen. Toisin kuin narttu kissamme, joka on erittäin tarkka ruuastaan ja hieman jopa nirppanokka. Vähän aikaa sitten jouduimme kaikki keinomme ottamaan käyttöön kun narttu kissamme joutui hetken aikaa syömään vain eläinlääkäristä ostettavaa ruokaa. Aluksi ei ruoka maistunut ollenkaan, mutta muutaman viikon jälkeen ruoka jo maistui. Kyllä siinä sai samalla lahjoa kissaa syömään ja samalla pelätä että mitä jos? Mutta kaikki kääntyi parhain päin ja nyt on kaikki hyvin :)

Mutta näihin tunnelmiin on aika käpertyä kisujen kanssa nukkumaan.

Xoxo

Mississippiläinen mud pie

Suklaakakku. Sana suklaakakku on meillä kuin käsky. Samalla punaisella sekunnilla kun sanon sen, on mies, lapsi ja kissat keittiössä. Mies ja lapsemme odottaa kakkua ja kissat sitä, joskos kermaa tippuisi lattialla, josta he voisivat tapella kumpi ehtii ensin. Itse saan taistella siitä, että kerkiän edes vähäsen maistamaan kakkua, ennen kuin siitä on vain murut jääkaapissa. Tämän vuoksi en siis edes ehtinyt ottamaan kuvaa kakusta.

Mississippiläinen mud pie

Pohja:

225 g jauhoja ja ylimääräistä jauhottamiseen

2 rkl kaakaojauhetta

150 g suolatonta voita

25 g siroa hienoasokeria

1 - 2 rkl kylmää vettä

Taikina: Siivilöi jauhot ja kaakaojauhe kulhoon ja nypi voi joukkoon, kunnes seos on nokareista. Sekoita joukkoon sokeria ja kylmää vettä, kunnes saat pehmeää taikinaa.

Kuumenna uuni 190 asteeseen. Kauli taikina kevyesti jauhotetulla työtasolla ja vuoraa sillä posliininen torttuvuoka (halkaisija 23 cm). Peitä leivinpaperilla tai alumiinifoliolla ja laita päälle painoksi kuivattuja herneitä. Paista esilämmitetyssä uunissa 15 minuuttia. Ota herneet ja paperi tai folio pois ja paista vielä 10 minuuttia.

Täyte:

175 g suolatonta voita

350 g tummaa ruokosokeria

4 munaa kevyesti vatkattuina

4 rkl kaakaojauhetta siivilöitynä

150 g tummaa suklaata

3,5 dl kahvikermaa

1 tl suklaauutetta (laitoin vanilja-aromia 1 tl)

Täyte: Vaahdota voi ja sokeri kulhossa ja vatkaa vähitellen sekaan munat ja kaakaojauhe. Sulata suklaa vesihauteessa (tai mikrossa) ja vatkaa kahvikerman ja suklaauutteen kanssa seoksen joukkoon.

Vähennä uunin lämpötilaa 160 asteeseen. Kaada täyte taikinapohjalle ja paista 45 minuuttia tai kunnes täyte kiinteytyy.

Koristeluun:

4,5 dl kuohukermaa vaahdotettuna

suklaalastuja ja kiehkuroita

Anna tortun jäähtyä täysin ja siittä sitten tarjoilulautaselle. Peitä kermavaahdolla ja koristele suklaakiehkuroilla ja -lastuilla. Nosta jääkaappiin ja pidä siellä tarjoiluun saakka.

Kakku sopii mielestäni ihan millaisiin juhlliin vain, tai ei edes tarvitse syytä juhlia kun voi tehdä suklaakakkua. Mississippiläinen mud pie- ohjeen löysin suklaakirjasta, jonka joskus aikoinaan olen ostanut. Mutta tässä teille, nauttikaa! 

XOXO

Odottava tunnelma

Tiedättekö sen tunteen, kun odottaa jotakin ihan mielettömän paljon mitä ei ole aikaisemmin odottanut yhtään? Lunta! Miten joku voi odottaa lunta? Tai varmasti voi, mutta itse henkilökohtaisesti en ole tähän asti odottanut lumen tuloa kuin jouluaattona. Mutta tänä syksynä on saattanut joku mutteri päästä hieman vinksahtaa pois paikoiltaan, sillä toivon, että lunta tulisi nyt kerralla kaikki ja pysyisi se maassa.

Onhan se kieltämättä todella upean näköistä herätä aamuun kun puihin on satanut lunta ja pakkasta on reilut -15 astetta. Ja ehkä sekin vaikuttaa että lapsemme on nyt vuoden vaiheessa 1,5 v. joten talvet muuttuvat aivan erilaisiksi.

Vaikka olenkin monena monena talvena laskenut pulkkamäkeä, niin onhan se aivan erilaista oman lapsen kanssa mennä laskemaan mäkeä, rakentaa lumiukkoja ja jäälyhtyjä, olla lumisotaa.
Kaikki tämä johtaa kuitenkin siihen mitä tähän asti olen aina inhonnut talvessa; vaatteet kastuvat, jalat ja sormet ovat aivan jäässä, paleltaa muutenkin. Mutta silti odotan innolla tulevia pakkaspäiviä ja mäenlaskuja. Mitä sitten vaikka sukat kastuvat ja on kylmä? Ainahan sukat saa kuivaksi ja takan eteen voi käpertyä lämmittelemään. Ja niin myös aion tehdä. Aion myös juoda lapsemme kanssa monta kupillista kaakaota kermavaahdon kanssa, lukea takkatulen ääressä satukirjoja, ja kaikista tärkein, aion nauttia lumesta ja pakkaspäivästä lapseni kanssa.
Miten te aiotte viettää tulevan talvenne?

Lunta ja pakkasta odotellessa mukavaa viikonloppua!
XOXO

Olohuone

Remontti ja sisustushulluus! Ai miten niin tämä remontin suunnittelu riistäytyi aivan käsistä? Meidän piti vain uusia sohva, mutta nyt olen päättänyt haluta uusia koko sisustuksen.

Vanha sohvamme oli niin huti ostos kuin olla ja voi! Kissat ovat hajottaneet sohvakankaan, väri ei ole enään beige vaan se on ihan kaikkea muuta mustan ja mustikan väliltä, istuintyynyt eivät pysy sekunttiakaan paikoillaan ja sohva muutenkin päätti ennen itsenäisyyspäivää muuttaa kaatopaikalle.

Olen pitkään halunnut olohuoneeseen nojatuolit, sellaiset oikeat löhöunelmat. Tiedättekö ne sellaiset joihin uppoaa oikein syvälle kun istut niihin? Juuri sellaiset haluan. Kuitenkin päälliset olisi hyvä saada irti ja pesuun. Jep, meille muutti kaksi kappaletta Ikean Ektorp nojatuoleja. Väreinä valitsimme valkoiset, koska tuleva olohuonemme tulee olemaan harmaa-valkoinen. Kankaathan ovat jo kertaalleen olleet pesussa, sillä lapsemme päätti testata salaa äidiltä, miltä mandariinin neste niissä näyttää. 

Pakko vain hehkuttaa, mahdumme jopa lapsemme kanssa kahdestaan toiseen istumaan yhdessä ja mikä sen mukavampaa kuin aloittaa aamut löhötuolissa istuen lapsi kainalossa katsoen muumeja tv:stä ja juoda aamukahvia ♡

Myös kissamme ovat keksineet nämä, valkoinen ja musta kissa sekä valkoinen ja tumma kilpikonnavärityskissa = hermoja raastava yhtälö, mutta katsotaan miten onnistun pitämään ne valkoisena.

Xoxo