Muutto. Viimeksi muutettiin toukokuussa 2014 kaksiosta kolmioon. Edelliseen asuntoon muutimme 2011 yksiöstä, jossa tavaraa ei todellakaan ollut paljon. Mies raaski antaa jopa yhden, siis YHDEN, hyllyn vaatekaapistaan mulle. No tavaraa kertyi sitten kaksioonkin jo jonkun verran, olihan meillä lapsen tavarat siellä jo. Paljon karsimme ylimääräistä tavaraa jo tänne muuttaeessa, mutta tämä muutto on ehkä se rankin, ärsyttävin, hermoja vievä ja muutto joka tekee mulle harmaita hiuksia!
En halua uuteen taloomme yhtään mitään ylimääräistä, en mitään mitä emme ole viimeiseen vuoteen tarvinnut tai mitään minkä tiedän että ei tule näkymään sisustuksessamme. Tavallaan tekisi mieli vain laittaa ihan kaikki myyntiin niin että ei tarvitse ottaa kuin vaatteet, ruuat ja osa lapsen tavaroista mukaan, mutta se ei ole ihan mahdollista.
Joka päivä kun pakkaan tavaroita, kuuluu suustani, joka kolmas minuutti, kysymys: miten hem*****sä tätä tavaraa on näin paljon?! Ja loput ajasta päästä syviä huokauksia ja kirosanoja. Onnekai lapsemme on yleensä nukkumassa aina kun pakkaan, joten ei hän ole kuulemassa äitin suusta tulevia rumia sanoja.
Päänvaivaa myös omalta osalta aiheuttaa se, että emme ole täysin varmoja muuttopäivästä. Emme siis voi sopia miehen työvuoroihin vapaapäivää, emme varata muuttoautoa, emme pyytää ystäviä muuttoapuun, emme sopia lapsenvahdista (vaikka äitini on kyllä luvannut auttaa lastenhoidossa niin paljon kuin tarve ja vaikka keskellä yötä). Ja tämäkös aiheuttaa lisää harmaita hiuksia, niin järjestelmällisesti toimivalle persoonalleni!
Ehkä me sitten juhannuksena olemme jo päässeet muuttamaan, toivottavasti.
Xoxo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti