Karvaiset perheenjäsenet. Moni puhuu, kuinka nauttii rauhallisista ja hitaista aamuista. Mun kohdalla se menee juuri päinvastoin. Hitaat aamut ovat kaikista pahimpia, toki kaksi kertaa viikossa ne ovat luksusta, mutta ei yhtään enempää. Itse tykkään enemmän niistä rauhallisista illoista ja varsinkin vielä enemmän niistä kun juuri käperryt nukkumaan ja molemmat kissat tulevat viereen.
Meillä tosiaan on kaksi kissaa, vähän vajaa 3 v. Narttu ja 6 kk uros maatiaiskissat. Narttukissa tykkää vallata jalkopäädyn ja uroskissa taas tykkää tulla kainaloon nukkumaan. Uros kissamme kohdalla olemme huomanneet sen, että hän on hyvin riippuvainen meistä. Tämä varmasti johtuu siitä, että hän oli vain 8 viikkoinen meille tullessaan ja narttu kissamme oli kuitenkin täysin 12 viikkoinen. Tiedän kyllä täysin että kissanpennut ovat luovutusikäisiä vasta 12-viikkoisina ja tätä en tule selittelemään toistaiseksi sen enempää miksi uroskissa tuli näin aikaisin meille. Näin oli vain kaikille paras asia.
Kuitenkin kaikesta huolimatta on uroskissamme ottanut talon tavat ja kovasti yrittää välillä olla itse boss. Välillä täällä mennään sellaista rallia huoneesta toiseen ja välillä kisut pussailevat ja nukkuvat kerällä vieretysten. Mitään suuri kahnailuja ei edes ole ollut, leikkitappeluja jotka päätyvät siihen, että minä menen väliin pelastaakseen kaiken särkyvän.
Uros kissamme osaa olla suloinen, mutta myös ajoittain erittäin ärsyttävä. Hän kun on niin kaikki ruokainen ja se on ihan sama onko se kissanruoka vai lapsenruokaa, kaikki maistuu.
Kovaa vauhtia meillä nuorimmaisen kohdalla harjoitellaan, että pöydille ei tulla silloin kun siellä on ruokaa tai syödään. Uros kissamme kohdalla on pidempi harjoitteluaika, narttumme vastaavasti oppi muutamasta kerrasta asian.
Olemme myös naureskelleet että ei tarvitse siivota lattioita ruokailujen jälkeen, nuorempi kissamme hoitaa kyllä sen. Toisin kuin narttu kissamme, joka on erittäin tarkka ruuastaan ja hieman jopa nirppanokka. Vähän aikaa sitten jouduimme kaikki keinomme ottamaan käyttöön kun narttu kissamme joutui hetken aikaa syömään vain eläinlääkäristä ostettavaa ruokaa. Aluksi ei ruoka maistunut ollenkaan, mutta muutaman viikon jälkeen ruoka jo maistui. Kyllä siinä sai samalla lahjoa kissaa syömään ja samalla pelätä että mitä jos? Mutta kaikki kääntyi parhain päin ja nyt on kaikki hyvin :)
Mutta näihin tunnelmiin on aika käpertyä kisujen kanssa nukkumaan.
Xoxo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti