Leipomispäivä taaperon kanssa

Meillä vietetään parin viikon päästä lapsemme 2-vuotis syntymäpäiviä. Ajattelin kerrankin olla ajoissa ja aloittaa leipomisen jo nyt. Tällä viikolla on vuorossa siis taaperon kanssa kaikki pakastusta kestävät tarjottavat ja ensi viikon loppupuolella loput. 

Voi sitä riemun määrää kun sai auttaa äitiä leipomisessa, ehkä parhainta oli laadunvalvonta ja lopuksi leivonnassa käytettyjen välineisiin jääneiden taikinan jäämien syöminen. 

Todentotta meidän taapero kyllä olisi syönyt minttusuklaamuffinssien koko taikinan, siihen malliin hän sitä jo maisteli lusikalla. 

Onhan se totta että hiemn haastavaa on leipoa taaperon kanssa, joka haluaisi kaiken laittaa suuhun ja syödä. Mutta meillä ainakin oli hurjan hauskaa vaikka leipomisessa menikin normaalia kauemmin. 

Samalla lapsemme oppii että kaikki ei tule tyhjästä ja asioiden eteen on myös tehtävä. 

Taperomme osallistui kaiken kivan lisäksi myös siivoamiseen, sillä joskus on kivojen  asioiden jälkeen tehtävä myös niitä ei niin kivoja. 

Mutta muutamaan sanaan kiteyttäen leipomis päivä: hauskaa, tylsää, opettavaista, harjoittelua. 

Xoxo

Wc, varasto ja kodinhoitohuone

Vihdoinkin! Saimme viime viikolla valmiiksi varaston, kylpyhuoneen ja wc:n remontit. Huomattavasti helpotti arkea varsinkin kun varasto ja kodinhoitohuone valmistui. Wc:n mies halusi vielä ennen töiden alkua laittaa kuntoon. 

Varastoa purimme ensin päivän, jonka jälkeen oli siivouksen vuoro. Kaikki ylimääräinen tavara kirpputorille ja kierrätykseen. Sitten olikin maalauksen vuoro, seinät ja katto maalattiin kahteen kertaan ja lattia kertaallen. Huomattavasti tuli valoisampi kun ennen ruskeat seinät saivat värikseen paperin valkoisen. Samalla maalilla maalasimme koko kodinhoitohuoneen. Lopuksi rakensimme hyllyt ja vaatetangon varastoon. Kodinhoitohuoneeseen tehtiin nyt aluksi vain pöytätaso, mutta alakaapit sekä siivouskaappi tulee vielä sinne. 

Wc:ssä vuorossa oli myös maalaus, muovimaton tilalle laattalattia sekä säilytysjärjestelmät. Ainoa mikä jäi kesken wc:ssä oli hyllyjen asennus, mutta ne voi joskus työpäivän jälkeenkin asentaa. 

Voi kuinka tykkään! Wc:ssä sininen väri muuttui myös paperin valkoiseksi ja ruskea muovimatto muuttui mustaksi laataksi. 

Näin olleen seuraavaksi kohteeksi valikoituu molemmat makuuhuoneet. 

Xoxo

Niskakipuinen ja hartiajuminen

Olin vuonna 2011 kolarissa tai oikeastaan peräänajossa. Olin pysähtymässä liikennevaloihin kun perääni ajoi auto, joka tottakai pakeni paikalta. Siinä kaiken keskellä tajusin onneksi ottaa rekisterinumeron ylös. Poliisi ja ambulanssi käväisi paikalla ja itse lähdin käymään lääkärissä. Sen verta pahasti nytkähti niskat tapahtumassa.

Nyt useamman vuoden jälkeen olen tasaiseen tahtiin kärsinyt niskakivuista ja hartiani ovat olleet jumissa. Viimeksi toissa päivänä, pää ei kääntynyt vasemmalle. Kukaan ei vuonna 2011 sanonut minulle että niskat tärähti sen verran, että niskani menevät helpommin jumiin kuin ei kolarissa ollella.

Näin ollen tulen kärsimään loppuelämäni asiasta. Korvauksien hakeminen tulee olemaan sellaista paperisotaa ja selvittämistä ja tuskin saan edes korvauksia, koska muutama pieni asia on unohtunut mainita epikriiseissä. 

Muuten niska-hartiaseudun jumit ja kivut eivät minua haittaisi, mutta se on aina niin satavarma, että kärsin seuraavana päivänä migreenistä hartioiden ollessa jumissa. 

Onhan tämä pientä, kun miettii mitä kaikkea oisi voinut tapahtua tai olisinko ylipäätänsä tässä enään. Mutta, eihän sitä ole kiva ns. Turhaan kärsiä sellaisesta mitä et itse ole aiheuttanut. 

Ajakaa varovasti ja muistakaa turvavälit, ihan oikeasti! 

Xoxo

Kodinhoitohuone pienellä budjetilla

Kevään aikana kyselimme tarjouksia kodinhoitohuoneen remontista avaimet käteen periaatteella. Hinnat olivat 4 neliön kodinhoitohuoneeseen ihan liian suolaisia minulle, kun hintahaarukka oli 2500-5000€.

Jätimme asian hautumaan ja mielessä pohdimme muita yrityksiä, joista kysellä tarjouksia sekä mitä kaikkea saisimme itse tehtyä.

Päädyimme ratkaisuun, josta molemmat tykkäävät. Pyrimme hankkimaan suurimman osan tavaroista käytettyinä/ylijäämä tavaroina, sillä ne on helppo tuunata oman näköiseksi esim. Dc-fixillä.

Tavarat joita emme löydä mistään käytettynä/ylijäämä tavara ostamme ikeasta. Koko kodinhoitohuone jos remontoitaisiin ikean kalusteilla tulisi olemaan noin 1000€ luokkaa eli se ei olisi enään olleenkaan paha hinta.
Tässä vaiheessa vain tulee ongelma kun minä haluan käsilläni jotakin aina tuunata. Ja onhan se oikeasti todella mielenkiintoista katsoa kuinka pienellä budjetilla saa kodinhoitohuoneesta tehtyä juuri omanlaisen. Aikaahan siihen voi mennä, mutta olemme asettaneet rajat, 3 kuukautta etsitään ensin käytettyjä/ylijäämä tavaraa ja sen jälkeen jos ei löydy, käymme ikeassa.

Mitä mieltä te olette tälläisestä ideasta? Lähtisittekö itse kokeilemaan?

Xoxo

Arvokkaasti säilyttäen

Minun isovanhempani ja pojan isoisovanhemmat olivat hävittämässä erästä laatikkoa, kun kysyin onko sille käyttöä. Laatikko ei muuten mitenkään ihmeellinen olisi ellei se olisi minun papan tekemä omalle äidilleen. Laatikko on ollut ensin minun isoisomummilla, josta se on tullut äidilleni kun olemme veljeni kanssa olleet pieniä. Sieltä laatikko on mennyt isovanhemmille, josta se tuli nyt meille.

Päätin uudistaa laatikon ulkonäköä, sillä se oli jo niin resuisen näköinen, mutta kuitenkin siinä oli tunnearvoa ja potentiaalia.

Nyt sillä on uusi ilme ja uusi elämä lapsemme lelulaatikkona, niin kuin se on aikoinaan minullakin ollut.

Oli siinä hieman työtäkin, sillä reunat olivat "vanhan ajan dc fixiä" ja kahvat maalattu punaisella. Siinä muutaman kerran meinasi usko loppua muoveja repiessä ja hioessa, mutta lopputulos on palkitseva.

Työjärjestys:
1. Kansi irti ja kontaktimuovit pois
2. Reunoilta kontaktimuovit pois
3. Kauttaaltaan hiominen ja maalin irti hiominen mahdollisimman tarkasti
4. Putsaus
5. Ensimmäinen kerros maalia (muista antaa kuivua maalipurkin ohjeiden mukaan!)
6. Toinen kerros maalia
7. Viimeistelylakka

Jokaisen maalikerroksen ja lakkakerroksen välissä kannattaa pintaa hieman karhentaa hiomapaperilla. Ja muista huolellinen putsaus, jotta hiomapölyä ei missään vaiheessa jää maalikerroksen alle. Muuten maali saattaa lähteä ajansaatossa halkeilemaan.

Xoxo

Mitä jos kaikki ei mene niin kuin suunnittelit?

Nukun erittäin huonosti ja sen vuoksi kaikki postausideat tulevatkin yöllä. Joskus ne jopa täytyy heti silloin kirjoittaa.

Meillä on tällä hetkellä perheessämme suuria muutoksia meneillään, jotka vaikuttavat nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Ne päätökset ja muutokset vaikuttavat sekä meidän että lapsemme loppuelämään.

Pakostakin sitä ajattelee että mitä jos kaikki ei menekään niin kuin suunnittelimme? Mitä jos tapahtuu onnettomuus? Tai joku meistä sairastuu vakavasti? Mitä jos se pahin, rakkaan poismeno, osuu kohdallemme? Mitä jos, mitä jos?

Kaikkea voi miettiä ja kaikkea voi jossitella? Mihin vetää raja? Mietitkö vain asiaa? Vai teetkö asiasta itsellesi stressin aiheen?

Itseasiassa, vielä muutama viikko takaperin, itse tein asiasta stressin aiheen. Sen vuoksi oma aineenvaihduntani sekä yöunet menivät aivan sekaisin. Ja niistä nyt ei ihan sormia napsauttamalla takaisin normaaliin päästä. Mutta silloin päätin, että asiasta ei tule juuta eikä jaata, jos pohdin sitä mielessäni yötä päivää stressaten kaikkia pieniäkin asioita.

Nyt muutama viikko myöhemmin, ei asia enään stressinä minulle ole, tottakai pyörii mielessä ja stressi on muuttunut jännitykseksi. Parempi elää päivä kerrallaan (kuulostaa niin kliseiseltä!), ja nauttia niistä mitä tällä hetkellä on ja mitä mahdollisesti tulevaisuus tuo tullessaan.

Kuten mieheni sanoo: "monesta ollaan selvitty ja tullaan selviämäänkin".

Mutta mihin te vedettä stressin ja normaalin mietinnän rajan? Milloin se on stressiä ja milloin pelkkää miettimistä ja ajatusta?

Nyt keskitymme saamaan palikat paikoilleen, yöunet takaisin ja aineemvaihdunnan normalisoitumaan.

Xoxo

Rakkauden rajat

Yhteensä niin monta mielipidettä asiasta, kuin äitejä, lapsia, isiä ja perheitä on.

Meillä nukahdetaan äitin ja isin sänkyyn, josta lapsi siirretään nukkumaan omaan sänkyyn. Meillä syödään aamupalaksi juuri sitä mitä maistuu ja edelleen tutti käytössä. Meillä ei olla pottailuharjoituksia vielä aloitettu ja katsotaan muumeja telkasta koko päivä, jos niin halutaan. Meillä käydään nukkumaan klo 19-22 välillä ja ollaan yöpaidassa koko päivä, jos siltä tuntuu. Joskus ollaan ilman vaippaa, pelkät pikkuhousut jalassa. Meillä levitellään kaikki lelut olohuoneen lattialle ja korjataan joskus pois vasta seuraavana aamuna. Meillä komennetaan välillä vähän kovemmalla äänellä lasta ja välillä vain naureskellaan asioille, joita ei saisi tehdä.

Mutta silti, meillä menee oikein hyvin ja lapsemme voi hyvin. Nauraa, itkee, hymyilee, murjottaa, pussailee ja halailee.
Joku voisi ajatella meistä että ajattelemme vain itseämme. Mutta niin se ei ole. Olemme huomanneet että nämä asiat vain toimivat meillä. Joskus lapsemme uskoo ei sanan hieman leikkisästi ja joskus on tiukemmin sanottava. Jos lapsemme haluaa nukahtaa meidän sänkyyn, hän saa sinne nukahtaa. Jokainen äiti varmasti muistaa kuinka pelottavaa se oli käydä yksin omaan sänkyyn nukkumaan? En minäkään uskalla vieläkään 25 vuoden ikään mennessä aina nukkua yöllä yksin kun mieheni on töissä.

Jokainen kasvattaa lapsensa juuri niin kuin itse parhaaksi näkee. Ei ole yhtä ainoaa oikeata vastausta siihen. Terveydenhoitajien ja lääkärien ohjeet ovat vain suuntaa antavia. Ne eivät ole käskyjä! Tietenkin tietyistä asioista on pidettävä kiinni ja opettavat jo nuorena lapselle mikä on oikein ja mikä väärin.

Olemme leikkimielisesti naureskelleet, että kun lapsemme on koulussa ja koululta tulee puhelu, saatan minä jopa vastata siihen "mitäs se meidän lapsi taas on tehnyt?" Toivottavasti näin ei koskaan ole. Meillä kuitenkin aika kova kuri vallitsee ja lapsemme on oppinut että ihan kaikkea ei saa tehdä ilman seuraamuksia. Aikaa ja hermoja se vaatii, lapsemme on kuitenkin antanut esimakua jääräpäisyydestään ja duracellpupu ominaisuudestaan.

Mutta kaikesta huolimatta, jokainen perheessämme rakastaa ja kunnioittaa toista. Miltä se toisten silmissä näyttää, sitä en voi tietää.

Xoxo